Talveksi Espanjaan

Kun kaksi vuotta sitten jättäydyin pois silloisesta päivätyöstäni, oli tarkoituksena, että lähdemme puolisoni kanssa Aasiaan reput selässä.

Odottelin työt lopetettuani joitakin kuukausia, että puolisoni saisi silloisen työprojektinsa pakettiin ja siinä välissä vietin kuukauden Pariisissa sekä lomailimme yhdessä puolisoni kanssa Madeiralla.

Kun matkajärjestelyt sitten oli tehty ja asuntoommekin oli löytynyt vuokralainen, muutti kevät 2020 kaikki suunnitelmat täysin. Maailma sulkeutui juuri, kun meidän oli tarkoitus lähteä reppuinemme kauas itään eikä meillä ollut muita vaihtoehtoja kuin jäädä pohjoiseen.

Lue myös: Kun matkasuunnitelmat menevät uusiksi

Viimeiset reilut puolitoista vuotta onkin tuntunut hieman tuskaiselta, sillä vaikka Ruotsissa asumisessa ei ole varsinaisesti ollut mitään vikaa, on epämukavuutta aiheuttanut se, ettei se ole ollut paikka, jossa haluaisin elää.

On vaikeaa olla tyytyväinen jossain kun kokee, että olisi kuitenkin mieluummin muualla.

Tunnen kyllä, että minulla on kotoisampi olo Ruotsissa kuin Suomessa, mutta Ruotsi ei silti tunnu täysin kuitenkaan kodilta ja paikalta, jossa ensisijaisesti valitsisin olla.

Koska maailman tilanne ei kuitenkaan ole suosinut matkustamista, olen yrittänyt tehdä tilanteesta itselleni mukavamman usealla tavalla. 

Lähdin toissa syksynä syyslukukaudeksi Suomeen opiskelemaan, ostin viime keväällä kauan haaveilemani pikkutalon ja tartuin jopa erinomaiseen työmahdollisuuteen (josta tosin sittemmin jouduin luopumaan terveydellisistä syistä).

Vaikka asiat siis ovat olleen periaatteessa varsin hyvin, on tuntunut vaikealta tuntea täyttä tyytyväisyyttä elämäntilanteeseen, joka ei ole ollut täysin sitä, mitä olisin elämältä oikeasti halunnut. 

En ole kuitenkaan ajatellut, että asiasta voisi liiemmin valittaa, sillä olen tiedostanut todella hyvin, että loppujen lopuksi Ruotsissa eläessä olen varsin etuoikeutetussa asemassa ja on luokkaa first world problems, että olen kokenut olevani jumissa siellä.

Kun viime syksy sitten koitti ja olin saanut toisen rokotteeni, näytti maailman tilanne menevän sellaiseen suuntaan, että lähtö Ruotsista onnistuisi.

Yhä useampi valtio toivotti turistit tervetulleeksi ja moni turismista riippuvainen maa teki parhaansa, jotta yhteiskunta saataisiin avattua. Tuntui vihdon siltä, että uskalsin alkaa suunnitella ja toteuttaa lähtöä.

Olin kokenut kesällä elämäni vaikeimman sukelluksen, kun matala ferritiini sai aikaan fyysisen heikkouden ja se puolestaan ajoi lopulta lamauttavaan uupumukseen, joka pakotti lopettamaan uuden päivätyön vain parin kuukauden jälkeen.

Siitä lähtien olen hoitanut sekä fyysistä että henkistä terveyttäni monella tavalla ja kokenut oloni parantuneen pienin askelin.

Jaksoin taas liikkua enemmän ja olo alkoi vähitellen tuntua voimistuneelta. 

Kun syksy sitten kuitenkin alkoi pimetä ja säät kylmetä, aloin tuntea yhä vahvemmin, ettei elämä talvisessa Ruotsissa ole sitä, mikä auttaa minua voimaan paremmin. 

Tuntui, että sieltä on pakko päästä pois.

Lue myös: Irti oravanpyörästä – kirja hektisestä kaupunkilaiselämästä irtisanoutumisesta

Uupumus on vaikuttanut mieleeni monilla tavoilla ja yksi niistä oli se, että kykyni suunnitella ja muistaa asioita tuntuivat kadonneen täysin.

Yhtäkkiä kaikki suunnittelu ahdisti enkä yksinkertaisesti kyennyt siihen ja kun unohtelu oli pahimmillaan tuntui, etten kolmikielistä arkea eläessäni saa ilmaistua itseäni yhdelläkään kielellä. 

Sanat eivät tulleet fiksuina ulos ja kaiken nimi oli kotona vain “that thing there”.

Turhauduin, jos puolisoni ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin tai kuullut, mitä sanoin, sillä se tarkoitti, että minun oli löydettävä lisää energiaa ensinnäkin toistaa, mitä olin sanonut ja mahdollisesti jopa tarkentaa sitä sekä ylipäätään muistaa, mistä juuri puhuin.

Vielä alkusyksystä mietinkin siis, että vaikka haluankin pois Ruotsista jonnekin lämpimämpään, oli ajatus kaikista siihen liittyvistä järjestelyistä todella kuormittava.

Tuntui, että ennen niin yksinkertaiset matkajärjestelyt ja asioiden hoito olivat nyt asioita, joihin kykeneminen ei ollutkaan enää itsestäänselvyys – varsinkaan nykyään, kun matkustaminen voi vaatia erityistä paperityötä ja aiempaa enemmän vaivannäköä.

Lue myös: Matala ferritiini laittoi olon ja elämän sekaisin

Aloitin kuitenkin syksyllä uupumuksen hoitoon tarkoitetun etäterapian ja yhdessä itsenäisen self helpin kanssa uupumuksen hoitoon tarkoitetulla fysioterapialla kuorrutettuna oloni on pikkuhiljaa muuttunut paremmaksi.

Kun sitten syksyllä tajusin, että minulla voisi olla mahdollisuus lähteä Ruotsista, sai jo pelkkä ajatus siitä aikaan ison positiivisen muutoksen mielessäni.

En ollut valmis mihinkään suureen seikkailuun eikä sellainen tässä maailman tilanteessa tuntunut järkevältäkään, mutta tunsin, että oman hyvinvointini kannalta minun on nyt pakko lähteä jonnekin.

Erilaisia vaihtoehtoja tutkittuani päätin, että nyt olisi täydellinen hetki lähteä kokeilemaan eläkeläiselämää Espanjaan – kerroinhan parisen vuotta sitten, että päätin aloittaa testieläkkeen ja sillä tiellä olen edelleen.

Lue myös: Päätin jäädä testieläkkeelle – mitä ihmettä?

Minulla on pitkään ollut mieleni perukoilla ajatus siitä, että sitten eläkeläisenä olisi mukavaa asua Espanjan lämmössä. 

Luin aiheesta paljon ja tuntui, että juuri nyt, kun en välttämättä ollut kovin kykeneväinen suuriin seikkailuihin, olisi täydellinen tilaisuus käydä testaamassa, millaista se eläkeläiselämä Espanjassa voisi olla – ei sitäpaitsi ole itsestäänselvyys, että olisin oikeassa eläkeiässä siinä kunnossa, että se edes onnistuisi tai olisi yhtä nautinnollista kuin nyt, joten parasta ainakin testata sitä nyt, kun se vielä onnistuisi.

Koska en kaivannut varsinaista seikkailua, vaan vain mukavaa ympäristön vaihdosta, päädyin valitsemaan kohteeksi eläkeläisten suosiman ja leppoisan elämän tyyssijan Torreviejan.

Olen käynyt siellä kymmenkunta vuotta sitten muutamia kertoja, kun entisen poikaystäväni perheellä oli siellä asunto ja muistin, että aina siellä ollessa minulla oli todella rauhallinen olo ja juuri rauhallisuus ja levollisuus ovat jotain sellaista, mikä minulta on jo pitkään puuttunut.

Olin käynyt Torreviejassa kuitenkin vain lyhyillä, korkeintaan parin viikon lomilla eikä minulla ollut varsinaista mielikuvaa siitä, millaista siellä pidempään asuminen olisi, joten halusin lähteä ottamaan siitä selvää.

Lue myös: Saa mitä haluat – opas omannäköisen elämän toteuttamiseen

Puolisoni innostui ajatuksesta ja varasimme Torreviejasta ensin kuudeksi viikoksi asunnon. 

Muusikkopuolisoni on kuitenkin hieman erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä ja rakastaa työtään, joten kun hän myöhemmin sai hyvän työtarjouksen muutaman kuukauden kiertueesta, päätti hän palata Ruotsiin jo muutamaa viikkoa suunniteltua aiemmin.

Samalla minä taas päätin, että voisin ihan hyvin pidentää Espanjan reissuani parilla kuukaudella, sillä minulla ei ollut mitään, mikä pidättelisi minua Ruotsissa varsinkaan, kun puolisonikin olisi kiireinen kiertueensa kanssa.

Lähdimme siis viikko sitten Torreviejaan, jossa aion olla ainakin maaliskuun puoliväliin asti.

Vaikka olen ollut täällä vasta vähän aikaa, on täällä ololla ollut aivan mieletön vaikutus hyvinvointiini.

En ole aikoihin tuntenut tällaista levollisuutta eikä oloni ole ollut näin energinen. 

Herään aamuisin virkeänä, mitä ei ole tapahtunut ikuisuuksiin ja nyt ferritiinin selvästi noustua päivällä tulee kuin huomaamattaan käveltyä toistakymmentä kilometriä uusia paikkoja tutkien, mikä taas tekee hyvää niin fyysiselle kuin henkisellekin terveydelle.

Täällä ei tunnu, että aika pysähtyisi, vaan ennemminkin siltä, ettei ajalla ole väliä. 

Täällä ei ole kiire minnekään eikä tunnu, että pitäisi olla saamassa jotain aikaan.

Täällä minun on helppoa ja hyvä olla.

Lue myös: Opi meditoimaan helposti

Torrevieja on muun muassa pohjoismaalaisten turistien ja talvea pakoon lähtevien suosikkikohteita, joten siellä täällä kuulee suomea ja ruotsia.

Joskus ennnen olisin ajatellut, että en todellakaan halua lähteä elämään minnekään suomalaisten kansoittamaan turistirysään. 

Nyt kuitenkin tunnen, että olen ilmeisesti jo asunut niin kauan pois Suomesta, että on vain mukavaa kuulla välillä suomea ja tietää, että täällä on aktiivinen suomalaisyhteisö, jonka toimintaan voi halutessaan mennä mukaan. 

Ruotsissa asuessa sellaista on viimeaikoina jopa hieman kaivannut.

Seuraavat kuukaudet tulevat siis kulumaan leppoisasta espanjalaisesta elämästä nauttien, uupumusta täältä käsin hoitaen ja omaan hyvinvointiin keskittyen.

Espanjaan lähtö on tuntunut saaneen toipumiselleni aikaan ison sysäyksen monella tapaa, sillä paitsi että täällä mukavassa ilmastossa kävely on tehnyt hyvää fyysisesti, on myös ollut ihanaa tajuta, että jaksan henkisesti paremmin ja matkan järjestelyt sujuivat hyvin, vaikka kaikki organisointi etukäteen hieman stressasikin.

Lue myös: Uskalla unelmoida pienesti

Yksi asia, josta olen ollut aivan erityisen innoissani on ollut espanjan opiskelu, jonka aloitin ennen reissuun lähtöä Duolingolla.

Minusta tuntui kuukausia, että uupumuksen myötä aivoni ovat rikki eikä mikään pysy muistissani. 

En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin voinut opiskella mitään saati sitten oppia uutta kieltä, sillä minulla ei muutenkaan ole mikään erityisen hyvä kielipää.

Espanjan opiskelu oli kuitenkin ensimmäistä kertaa kuukausiin jotain sellaista, josta tunsin aivan erityistä innostusta ja nautintoa. 

Aloin tuntea, että se vanha minä, joka innostuu asioista ja uppoutui sitten niihin täysillä oli alkanut tehdä paluuta (joskin aiemmista kokemuksista viisastuneena) ja tuntui uskomattoman hyvältä saada tuntea sitä innostuksen tunnetta jälkeen, sillä uupumus oli saanut sen katoamaan täysin.

Opiskelun myötä aloin myös huomaamaan, että hei, aivoni toimivat taas ja sekin oli aivan mieletön juhlan hetki. 

Tajusin, että aloin muistaa uusia sanoja, kielioppi pysyi päässä ja että ylipäätään kykenin minulle täysin uuden kielen opiskeluun, vaikka olin vasta  vähän aikaa sitten ajatellut, ettei se ole mahdollista.

Lue myös: Downshiftaus antaa enemmän elämää vähemmällä

Tulevien kuukausien tavoitteenani on siis ottaa rennosti, nauttia arjesta, jossa ajalla ei ole merkitystä, toipua uupumuksesta lisää ja opiskella espanjaa.

Käytän tosiaan opiskeluun Duolingoa, joka on sopinut minulle täydellisesti. (Käytän sen ilmaisversiota ja suosin sen kännykälläkin toimivaa desktop-versiota sen toimintojen vuoksi, mutta välillä käytän myös kännykkäsovellusta.)

Duolingo on toki kohdennettu pohjoisamerikkalaisille käyttäjille ja opettaa siksi Meksikon espanjaa, mutta sen ja Euroopan espanjan erot ovat käsittääkseni lähinnä kuin riikinruotsin ja suomenruotsin, eli ääntäminen voi olla erilaista, joitakin asioita saatetaan kutsua eri sanoilla ja käytössä voi olla eri ilmaisuja, mutta perusjutut ovat samoja ja ymmärretyksi tulee kyllä.

Minulle se on ainakin ollut hyödyllinen, sillä sen ansiosta kaupungilla suunnistaminen, kaupoissa asiointi ja muut arjen perusjutut ovat sujuneet hyvin, kun olen ymmärtänyt kieltä auttavasti.

Tammikuussa aloitan lisäksi AMK:ssa espanjan kurssin etänä.

Juuri nyt minusta tuntuu siis kaikin puolin oikein hyvältä.

Tässä hetkessä on hyvä olla ja samalla vatsanpohjaa kutkuttaa ajatus siitä, kuinka mukavaa uuden kielen opiskelu on ja millaisia houkuttelevia mahdollisuuksia se voi tulevaisuudessa tuoda.

Lue myös: Arvojen kirkastaminen antoi elämälle suuntaa

Jos teillä on jaettavana kokemuksia, vinkkejä ja ideoita Torreviejaan ja sen lähialuaisiin liittyen, niin kuulisin niitä todella mielelläni!