Kuten monet teistä varmasti tietävätkin, muutin tosiaan reilu viikko sitten pois soluasunnostani ihan ”oikeaan” kunnon asuntoon.
Kuin tein muuttopuuhiani, järkytyin jälleen tavaroiden määrästä. Olin kuvitellut saaneeni vähennettyä tavarakasojani hyvin, mutta kun kaikki tavarat iski laatikoissa, kasseissa ja nyssäköissä keskelle pientä soluhuonettani, olikin niitä määrällisesti yhtäkkiä yllättävän paljon.
”Mistä nuo kaikki tulivat ja minne minä saan ne kaikki mahtumaan?” ajattelin. Olin entistäkin varmempi, että tavaroiden karsintaa on tehtävä kahta tehokkaammin.
Kun sitten vein tavarat uuteen asuntooni ja järjestelin ne kaappeihin ja laatikoihin, ei niitä yhtäkkiä enää tuntunutkaan olevan niin paljon. Kaikki tavarat löysivät paikkansa eikä tavaroita tursua mistään. Oho.
Ja niin minuun iski motivaation puute.
Isommassa asunnossa tavaraa ei enää tunnu olevan samalla lailla liikaa kuin pienemässä soluhuoneessa.
Olen päivittäisestä yhden tavaran tavaranvähennystahdistani hyvin edellä, joten eihän minulla ole huolta. Karsin jo muuttovaiheessakin paljon ylimääräistä tavaraa pois. Mutta silti tuntuu, että jotain pitäisi tehdä. Ja silti samalla tuntuu, etten saa aikaan mitään kunnon inspiraatiota.
Olen pohtinut inspiraationpuutettani jo muutaman viikon ja päättänyt, että yritän vain fokusoitua kerralla johonkin. Pienen inspiraation olen jo löytänyt, mutta siitä lähiaikoina lisää tarkemmin…
Apua, vertaistukea tai tsemppausta? Kuinka otteesta lipeämään päässeen motivaation voisi taas tavoittaa?
Onko sinulla kissa? 😮 Huomasin vain tuolla instagramissa jonkun mustavalkoisen otuksen 😉
Asunnossani pyörii niitä itseasiassa kaksinkin kappalein. 🙂
oi 🙂 ovatko ihan omia?
Ei tarvii vähentää tavaroita vain vähentämisen vuoksi. Niihin on kuitenkin käytetty rahaa, aikaa ja kaikenmailman hupenevia luonnonvaroja. Tavaraa pitää vähentää, jos itseä tavaramäärä ahdistaa, ei kai kuitenkaan ole tarkoitus täyttää kaatopaikkoja käyttökelpoisella tavaralla? Anna itselles lupa olla noiden tavaroiden kanssa, se on pienempi synti kuitenkin, kuin uusien haaliminen vain ostamisen ilosta. Vaikka sekin on sallittua silloin tällöin, siis ostaminen. Ei mitään syytä huoleen, relaa vaan 😉
tv yks mummu
Kissapostausta toivottu!
Kannatetaan! Voisit myös ottaa kuvia kosmetiikasta Mr. Karkkipäivän tapaan. 🙂
Kissapostaus! Miten ne on pysynyt ihan piilossa vaikka olen seurannut blogiasi ties kuinka kauan 😀
Hyvältähän tuo tilanteesi vaikuttaa. Tavaroiden vähennysstressistä voit näin ollen luopua ihan ensimmäiseksi. 🙂 Siis jos ei joku tavara itsessään ärsytä. Nauti mieluummin uudesta kodistasi ja anna itsellesi lupa kiintyä edes johonkin niin kotikin tuntuu enemmän kodilta.
Tuossa vaiheessa kun sitä tilaa reilusti on kannattaa panostaa siihen, että sitä tavaraa josta jossain vaiheessa taas tekee mieli luopua ei tule ainakaan lisää. Mullakin on ollut vähän semmoinen fiilis kun pienestä yksiöstä muutin huomattavasti tilavampaan kaksioon, että tekisi mieli ostaa sitä-ja-tätä, mutta on ollut pakko pidättäytyä shoppailemasta, koska semmoinen tunne on että semmoiseen pikkuyksiöön jossain vaiheessa vielä haluan mahtua kamoineni. 🙂 Toinen mikä mulla auttaa tavara-angstissa on se että pidän huolen että jätteet tulee kierrätettyä asianmukaisesti, muuallakin kuin kotona ollessa.
näin lukiijan näkökulmasta näyttää melkein siltä, että tuosta tavaran vähentämisestä on tullut sulle samanlainen itseisarvo kuin mitä olet kuvannut ostamisen aiemmin sinulle olleen. entä jos sulla ei enää olekaan mitään ylimääräistä? entä jos kohta olisikin jo aika vaan pitää nykyiset tavarat ja olla ostamatta uutta turhaa roinaa (hävitettäväksi)? 🙂