Nyt seuraa tunnustus.
Minusta mikään ei ole ihanampaa kuin minimalistinen koti, jossa on avaruutta, tilan tuntua, mahdollisimman vähän tavaraa ja joka saattaa tuoda jollekin jopa hieman askeettisen olon. Koti, jossa jokaisella tavaralla on paikkansa ja jossa jokainen tavara päätyy aina sille omalle paikalleen. Ah, siinä mieleni lepää – tai lepäisi.
Tosiasia on kuitenkin, että en osaa ylläpitää tuota ihanneympäristöäni montaakaan hetkeä.
Rakastan siisteyttä, mutta olen tavarankylväjä.
Kylvän kosmetiikkaa kotonamme joka puolelle. Kokeilen tai kuvaan sitä jossakin ja jätän sen aina siihen. En omista valtavaa määrää vaatteita, mutta niitä harvoja sirottelen sitäkin aktiivisemmin ympäri asuntoamme. Ja astiat… ne nyt vaan aina unohtuvat toimittaa pesukoneeseen ja keittiöön.
Rohkenen väittää, että jos minulla olisi vain yksi meikkipussillinen kosmetiikkaa ja 10 vaatekappaletta, ei kotonamme olisi koskaan sotkuista.
Saako tästä syyttää lapsuutta ja vanhempia? Sitä, ettei meillä koskaan ollut kotona mitään virallista siivouspäivää, jona jokaisen oli laitettava jokainen tavaransa paikoilleen? Ai ei vai? Ai pitää ottaa aikuisena ihan itse vastuu omasta elämästään ja tavoistaan? Onpa tyhmää, en halua leikkiä näillä säännöillä!
Olen yrittänyt ratkaista taipumustani tavaroiden levittelyyn monilla keinoilla. Kotimme on maritettu jo viime kesänä ennen valtakunnallista KonMari-buumia ja sieltä löytyy nykyään lähes poikkeuksetta vain iloa tuovia asioita. Ylimääräiset esineet ja asiat laitetaan kiertoon nopeasti eikä kotiin ostella turhia juttuja, mutta ne elämää ilostuttavat, kotona yhä olevat asiat ovat silti niitä, joita en osaa pitää paikoillaan.
Olen välillä yrittänyt siistiä siivotun kodin aina päivän päätteeksi ylläpitääkseni järjestystä. Jossakin vaiheessa alan kuitenkin aina lipsua.
Olen adoptoinut käyttööni erilaisia sääntöjä. Esimerkiksi huoneesta poistuessa pitää aina viedä joku tavara mukanaan sen alkuperäiselle paikalle. Tämä ei kuitenkaan ratkaissut sitä, että ne ovat ylipäätään edes päätyneet väärään paikkaan…
Yhden kosketuksen sääntö on myös ollut kokeilussa. Sen mukaan jokainen tavara, johon kosketaan laitetaan lopuksi omalle paikalleen. Sitä ei siis jätetä lojumaan jonnekin muualle, josta se täytyy toisella kosketuksella jossakin vaiheessa siirtää oikealle paikalleen. Ihan kiva sekin idea, mutta ei sille ole kiireessä läheskään aina aikaa.
Kiire onkin sen avainsana, jonka vuoksi kotona ei ole siistiä. Aina on hieman kiire jonnekin eikä tavaroita vaan ehdi laittaa paikoilleen. Aamulla on kiire töihin, töiden jälkeen on kiire ehtiä tekemään jotain muuta ja illalla on kiireen vuoksi niin väsynyt olo, ettei jaksa siivota. Tavaraa kertyy hassuihinkin paikkoihin ja kierre on valmis. Kun joku alue on jo hieman sotkuinen, on se jo valmiiksi optimaalinen ympäristö lisäsotkulle. Ja sen lisääntyneen sotkun siivoamiseen nyt ei varsinkaan ole aikaa!
Kun kotona on siistiä, on olo levollinen ja harmoninen. Siistissä tilassa on rentouttavaa olla eikä katse harhaile tavarakasoihin, jotka muistuttavat tekemättä olevista asioista. Stressaavinta on kuitenkin yrittää löytää aikaa ylläpitää sitä levollista ympäristöä.
Usein huomattavasti levollisempaa onkin vaan mennä laput silmillä ja olla välittämättä ympärille kasautuneista tavaroista. Istua illalla läppärin kanssa sohvan nurkkaan ja surffailla pitkin Pinterestin minimalistista siisteyttä ihannoivia tauluja ja nyökytellä mielessä niitä myötäillen: Kyllä, minimalistisen ja siisti koti olisi aivan ihana asia!
Muita, joille tuottaa haastetta pitää paikat siistinä?
Ihania tunnustuksia, huh en olekaan ainoa!! Meillä on miehen kanssa aina siivouspäivä, mutta kummasti siivouspäivänä hänen tavaroitaan ei ole missään väärissä paikoissa. Minulla sen sijaan on kertynyt purkkien, lehtien, kirjojen ja vaatteiden kasoja ympäri asuntoa… . Ihan hävettää jos tulee kutsumattomia vieraita ja paikka on kuin pommin jäljiltä.
Höh, mä odotin jotain valaistumista, miten saa pidettyä asunnon minimalistin siistinä. Oisin ollut pahasti vinkkien tarpeessa 😀
Odottelen yhä valitettavasti sitä valaistumista, mutta jaan sen heti kun vaan löydän sen! 😀
Todellakin! Mun kämppä ei oo ikinä ollu 2 päivää pidempään siistinä. Äitini kysyy vakavissaan, että pitäisikö huolestua. Kaikki tasot on täynä tavaraa ja sänky täynnä vaatteita menossa kaappiin. Onnistuiskohan edes joulun pitää siistinä.
Sama homma täällä! Mutta aina välillä sitten tulee ihan hirveä ahdistus niistä lojuvista tavaroista ja alan ihan hullulla raivolla laittaa niitä paikalleen. Yleensä tää siivousinto tulee mitä ihmeellisimpiin kellon aikoihin; joskus aamulla jos ennen töihin lähtöä on jostain syystä jäänyt aikaa tai sitten illalla kello 22-00 aikaan 😀 Lisäksi oon tosi epäjärjestelmällinen siivooja ja kun siivoan koko asuntoa niin mulla on aina monta kohdetta kerralla kesken, kun huomaan vielä edellistä asiaa tehdessäni jonkun toisen homman ja alankin tehdä sitä…
Ei minulla niinkään vaikka tietenkään kaikki ei ole aina paikallaan. Mutta mies,: kun avaa kaapin, ei sulje sitä. Astiat jää tiskialtaaseen, vaikka voisi laittaa koneeseen. Jos tarvitsee kaapista alimman Kulhon, ne kaikki muut jäävät pöydälle. Tämmöinen rasittaa, kun vähän niin kuin kaikki jää puolitiehen.
Meillä on ihan sama juttu. Vaatteet, laskut ja kaikki mahdollinen ajautuvat pitkin poikin asuntoa. Ja haluaisin asua siistissä asunnossa, mutta tuntuu mahdottomalta.
– kaikelle oma paikkansa
– tuo tullessa ja vie mennessä
– päivän päätteeksi 15 min tavarat paikalleen
Siinä sitä tavoitetta itse kullekin 🙂
Hehe, eiköhän meitä sottapyttyjä ole aika paljon. Kun muutin mieheni kanssa yhteen hänen asuntoonsa, piti kaivaa pinnat esiin kaikenlaisten sedimentoituneiden paperipinojen yms. alta. Oma tilanne ei ollut aivan niin paha, mutta en minäkään ole mikään tehokas järjestyksen ylläpitäjä. Inhoan siivoamista ja mielelläni vain lasken tavarat mihin sattuu. Olen ollut pitkään masentunut, ja se vaikeuttaa hommaa vielä enemmän, kun energiaa on hyvin vähän. Miestä ei sotku niin paljoa häiritse. Meillä on liikaa tavaraa, mutta sen karsiminen tuntuu kovin rasittavalta. Ruokapöytä on pitkään ollut meikkivarastona, lisäksi siinä on yksi keskeneräinen palapeli. Yhdellä sohvalla säilytän vaatteita ja kylvän niitä toki kaikkialle muuallekin. Mies säilöö kaikenlaista mielestäni elektroniikkaromuksi laskettavia outoja mustia laatikoita ja piuhanpätkiä laatikkotolkulla… Parveke on täynnä kamaa tällä hetkellä. Pitäisi käydä varasto läpi ja siirtää sinne sitten vapautuvaan tilaan täältä tavaroita jne. jne. Savotaa siis on. 😀 Minimalistinen koti on ihanteena ja tavoitteena.
Mulle pahimmat ongelmakohdat ovat likaiset astiat kun ei ole tiskikonetta sekä puolipitoiset vaatteet joille ei ole mitään paikkaa, eli ne lojuvat pitkin asuntoa. Ja tällä hetkellä ruokapöytä ja sen tuolit ovat vallanneet kirppikselle menevät kamat, eikä kirppis pöytää olla vieläkään saatu aikaiseksi varata…
Mä allekirjoitan totaalisesti tuon tunnustuksen! 😀 Itsekin tykkäisin siististä ja minimalistisesta kodista, mutta kun nytkin ympärilleni vilkuilen niin eihän se ihan totaalisesti onnistu – pahinpana tuo minun kosmehuoneeni 😀