Tämä taktiikka auttoi karsimaan meikkisiveltimeni minimiin

Kun puhutaan kosmetiikasta, olen ehdottomasti aina ollut välineurheilija. Meikkaaminen itsessään on minusta tylsää, joten olen epätoivoisesti metsästänyt erilaisia apuvälineitä, jotka tekevät siitä mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Olen halunnut isoja, meikkipohjan hetkessä kasvoille huitaisevia suteja, luomivärit helposti häivyttäviä siveltimiä ja mitä tahansa tarvikkeita, jotka tekevät meikkaamisesta helpompaa ja nopeampaa.

Vuosien varrella meikkisiveltimieni ja muiden meikkaustarvikkeideni kokoelma ehti paisua hyvinkin suureksi, sillä metsästin jatkuvasti sitä uutta, aina vain parempaa apuvälinettä. Kyllästyin kuitenkin siihenkin leikkiin, sillä siveltimiä oli lopulta kolminumeroinen luku enkä edes tiedä, mikä tuon luvun ensimmäinen numero mahtoi olla.

Valtavaksi paisunutta meikkisiveltimien arsenaalia oli sitäpaitsi myös tuskaista pestä, sillä pyykkipäivänä vastassa oli kymmenittäin likaisia siveltimiä, kun yhden sudin pesua helpompaa oli ollut vain ottaa käyttöön toinen sivellin. Uskon, että moni kosmetiikkahamsteri voi samaistua tähän tuskailuun.

Lue myös: Mitä eroa on keräilyllä ja hamsterimaisella keräämisellä?

Koska peruslookkini syntyy melko yksinkertaisilla välineillä, ovat kosmetiikan karsimisen myötä kyytiä saaneet myös ylimääräiset meikkisiveltimet. Suurimmasta osasta niistä oli aluksi melko helppoa luopua, sillä en todellakaan tarvitse niitä loputonta määrää. Ne ensimmäiset, jo yli vuosi sitten tehdyt järkiperäiset karsintakierrokset sujuivat siis ongelmitta.

Sen jälkeen karsinta on ollut hieman hankalampaa. Minulla on ollut ihania meikkisiveltimiä, joita voisin kyllä teoriassa käyttää, sillä ovathan ne hyviä ja olenhan maksanut monista niistä maltaita, mutta joita en silti tullut koskaan käyttäneeksi.

Laitoin aluksi sivuun siveltimiä, joita en käyttänyt ja seurasin, kuinka selviän ilman niitä. Elämä ilman noita suteja ei tietenkään tuottanut millään tavalla ongelmia, joten luovuin viime vuonna useasta siveltimestä lisää. Kun minulle loppuvuodesta sitten vielä tuli loistava tilaisuus jälleen karsia kosmetiikkajemmojani ja laittaa eteenpäin myös turhia meikkisiveltimiä Ruotsiin pakolaisena tulleelle, kotimaassaan meikkitaitelijana työskennelleelle naiselle, jonka mieheni kaveri tunsi, olin enemmän kuin iloinen siitä, että minun turhalta tuntuneet sutini menivät hyötykäyttöön.

Minusta tuntuu, että minulla on edelleen meikkaustarvikkeita yli omien tarpeideni, mutta nyt puhun enää vain muutamasta ylimääräisestä siveltimestä. Huvittavaa kyllä, olin ennen se, joka rakasti mitä erikoisempia meikkisiveltimiä ja nyt tilanne on se, että moni meikkaamista rakastava varmasti jopa kauhistelee kun näkee, millaisilla siveltimillä sudin meikin kasvoilleni. Juttuhan on kuitenkin se, että kaikilla on omat mieltymyksensä meikkivälineiden suhteen ja jokaisen käteen sopivat erilaiset tarvikkeet.

Lue myös: Tämän vuoksi et onnistu vähentämään tavaroitasi

Nämä ovat ne tarvikkeet, joilla olen jo pitkään arkimeikkini tehnyt. Pieniä suteja, lyhyitä pensseleitä, matkallekin helposti mukaan sujahtavia tarvikkeita – käytännössä siis lähes vain niitä parjattuja siveltimiä, jotka ovat tulleet meikkituotteiden mukana.

Tykkään levittää vaaleat sävyt luomilleni perinteisellä applikaattorilla, sillä se levittää ne pigmenttisinä ja tasaisesti eikä varisuta niitä. Varjostussävyt levittyvät pöyheämmällä siveltimellä, rajaus ripsirajaan onnistuu hyvin kasaan menevällä, pienellä rajaussiveltimellä ja poskipunat sekä korostustuotteet menevät nekin kasvoille pienillä pensseleillä. Kokoon taittuva kulmasivellin on sekin näppärä ja omaan käteeni sopiva.

Puuterin painelen kasvoilleni mieluiten puuterivipalla ja Shiseidon ripsentaivuttimista on tullut välttämättömyys.

Lue myös: Tämän vuoksi Shiseidon ripsentaivuttimet ovat parhaat

Tässä kuvassa mukana on pari muutakin sivellintä, joita olen välillä käyttänyt, kun minulla ne kerran on. Morphen pitkävartinen luomivärisivellin levittää ja häivyttää luomivärit helposti ja pinkkivartiset ovaalisiveltimet sopivat hyvin meikkivoiteelle ja peiteaineelle. Niistä pienimmällä olen levitellyt jopa luomivärejä.

Nuo ovat sellaisia nice to have -bonussiveltimiä, mutta kun vielä ennen koronatilanteen torppaamaa reissuunlähtöä suunnittelin, mitä meikkaustarvikkeita pakkaisin mukaan reppureissuun, eivät nuo enää olleet tarvittavien joukossa, sillä ilman niitäkin voin meikata ongelmitta.

Lue myös: Maailman täydellisin puuterivippa on täällä

Minulta löytyy lisäksi vielä tällainen valikoima ylimääräisiä siveltimiä, joista en ole raaskinut luopua, sillä ne ovat hyviä. Mukana on niin puuterisivellintä, poskipunasivellintä, huulipunasivellintä kuin luomivärisivellintäkin ja nämä siveltimet ovat olleet sivussa siltä varalta, että joku käyttämäni sivellin hajoaa tai meikkaustottumukseni muuttuvat.

Yhden loistavan meikkivipan lisäksi minulla on käytössä kolme meikkisientä, sillä vaikka en levitäkään meikkipohjaani meikkisienellä, tykkään aina viimeistellä sen sienellä töpötellen, jolloin meikkivoide sulautuu iholleni kauniimmin.

Näiden meikkisienien ja vippojen lisäksi minulla on vielä yksi pieni meikkipussi, jossa on muutamia pieniä äidiltä saatuja, irtopuuterien mukana tulleita samettisia puuterivippoja ja tyynymeikkivoiteiden vaihtovippoja.

Lue myös: 5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen

Vaikka meikkisiveltimien vähentäminen on hyvin pieni juttu, on se saanut aikaan ihan ne kaikki samat tunteet ja herättänyt ne samat kysymykset, kuin minkä tahansa muiden tavaroiden vähentäminen: Kannattaako tästä luopua? Pitäisikö tämä pitää varalla? Mitäs jos tarvitsenkin tätä myöhemmin?

Toisaalta on kuitenkin ollut mukavaa huomata, että olen arviolta viime kesästä lähtien käyttänyt arjessa vain näitä siveltimiä enkä ole edes ajatellut asiaa liiemmin. Se herättää tajuamaan, etten tosiaan tarvinnut niitä muita. Kun jotain ei ole ollut, on vain tullut mietittyä, kuinka jokin asia hoituu jollakin toisella välineellä – ei tosin sillä, että tätäkään mietintätapaa olisi kauheasti tarvittu tässä yhteydessä, sillä meikkini ei liiemmin ole muuttunut.

Muutama ylimääräinen hätävarasivellin on kuitenkin tuntunut hyvältä tuomassa turvaa siltä ajatukselta, että jos jotain hajoaa, on korvaaja edelleen tarvittaessa olemassa. Toki sen korvaajan saisi helposti sitten ostettuakin, mutta tuntuuhan se ihan periaatteesta hieman hölmöltä antaa ensin pois ja sitten yhtäkkiä joutuakin ostamaan uutta tilalle – varsinkin, kun nyt puhutaan vain parista, hyvin vähän tilaa vievästä meikkisiveltimestä.

Näiden meikkaustarvikkeidenkin kohdalla onkin siis toiminut se sama perinteinen ratkaisu, jota aina suositellaan, jos ei ole varma, haluaako luopua jostakin: ylimääräiset tavarat voi pakata sivuun ja katsoa, tuleeko niitä ihan oikeasti kaivanneeksi ja tarvinneeksi tulevien viikkojen tai kuukausien aikana. Jos ei, voi niistä usein luopua ihan ongelmitta.

Olen käyttänyt tätä tapaa todella, todella monien tavaroiden kohdalla ja se on toiminut minulla aina. Se ei ole nopein tapa vähentää tavaroita, sillä joskus voi vaatia pidemmänkin ajan selvittää, onko jollekin tavaralle oikeasti käyttöä vaikkapa tulevana talvena, mutta minulla se on silti aina toiminut, sillä eihän minulla ole ollut mikään kiire.

Toisinaan tavaroiden pakkaaminen sivuun voi kuitenkin myös saada unohtamaan ne niin totaalisesti, ettei niille enää edes huvita tehdä mitään, kun ne ovat niin ongelmitta laatikossaan siellä varaston perällä. Antaa niiden olla, mitä ne nyt siellä haittaavat. Eiväthän ne varmasti haittaakaan, mutta usein tuon tilan voisi haluta käyttää toisin tai voi jopa havahtua huomaamaan, ettei tilaa ylipäätään tarvitse ympärillään niin paljon, kun niin monia asioita ei tarvitsekaan säästää ja varastoida. Juuri näin meille on ainakin käynyt.

Joskus voi kuitenkin käydä niin, ettei tavaroita edes kaipaa, mutta kun niitä sisältäneen laatikon sitten päätyykin avaamaan ennen siitä luopumista alkaakin suorastaan keksiä, mihin jotain tavaraa voisi vielä käyttää, jotta siitä ei tarvitsisi luopua. Luopumisen hetkellä mielikuvitus heittäytyy helposti rajattomaksi.

Tämän vuoksi olen itse kosmetiikan kohdalla varsinkin nostellut sivuun ne tavarat, joita en usko enää kaipaavani ja antanut ne sitten lopulta eteenpäin kurkkimatta enää laatikoihin. Tähän mennessä mitään ei tosiaan ole tullut ikävä.

Lue myös: Mitä jos jostakin tavarasta luopuminen alkaa kaduttaa jälkikäteen?

Onko teillä käynyt vastaavasti joidenkin sivuun laitettujen tavaroiden kanssa?