Okei, olen löytänyt lemppari juhlapyhäni. Se on thaimaalainen uusivuosi eli songkran, jota vietetään joka vuosi 13.-15.4. vuoden kuumimpana kuukautena juuri ennen sadekauden alkamista.
Songkranin ideana on alunperin ollut roiskia toisten päälle vettä maltillisesti, jotta edellisen vuoden epäonni on symbolisesti pesty pois ja uusi vuosi voi alkaa onnekkaasti. Pieni veden roiskinta on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut ihan kunnolliseksi kasteluksi ja käytännössä koko Thaimaassa on käynnissä joka huhtikuu kolmipäiväinen vesisota, joka saattaa joillakin alueilla venyä jopa viikon mittaiseksi.
Vesisota on täynnä leikkiä ja riemua. Tosikoiden on parasta pysyä sen aikana sisätiloissa, sillä songkran muuttaa kaupunkien kadut vapaaksi vesisodan taistelukentäksi, jossa ei ole liiemmin sääntöjä. Ihan jokaisen vastaantulijan saa kastella eikä kastumiselta voi taatusti välttyä – ellei sitten ole ikäihminen, munkki tai kanna sylissään vauvaa.
Erityisen mielenkiintoista songkran oli kokea nimenomaan Bangkokin miljoonakaupungissa. Voitte varmasti kuvitella, kuinka hurjaa on, kun ihan oikeasti miljoonat ihmiset paikalliset ja turistit mukaan lukien kulkevat pitkin kaupunkia vesipyssyjen ja vesiämpärien kanssa roiskien kaikkia. Kukaan ei ole turvassa.
Songkranin aikaan kaikki vetävät päälle kirjavan kukkapaidan, lataavat olalle vesipyssyn, vetävät flipflopit jalkaan ja lähtevät ulos.
Tässä isossa vesisodassa ei voi valita, osallistuuko siihen. Jos kuljet ulkona, olet automaattisesti osa vesisotaa, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa edestä, takaa tai sivulta tuleva voi milloin tahansa ampua sinua vesipyssyllä ja kastella sinut täysin märäksi vaikka heittämällä päällesi ämpärillisen vettä.
Ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan esimerkiksi vain vesipyssyä kantavia tai kukkapaitaan pukeutuneita saisi kastella. Kuka tahansa voi kastella songkranin aikaan kenet tahansa ja varsinkin tällainen pieni vaalea turisti ilman omaa vesipyssyä oli melkoisen tykityksen kohteena usein.
Koska songkran on helteisen huhtikuun aikaan, ei ketään kuitenkaan haittaa kastua. Arvotavarat ja hienoimmat vaatteet on syytä jättää kotiin ja tavaroitaan on hyvä kuljettaa kaupungilla vettä kestävässä kaulapussissa. Jos (ja kun) vastaasi kävelee ihminen, jolla on kädessään vesipyssy, saat taatusti hyväntahtoisen vesiruiskauksen.
Tämän postauksen kuvat on räiskitty menemään kännykän kameralla, sillä se oli ainoa esine, jota raaskin pitää esillä veden roiskuessa joka puolella. Sain kuitenkin usein niskaani varsin reippaasti kylmää vettä, kun kohotin kännykkäni esiin.
Songkranin aikaan perheet ja ystävät viettävät aikaa yhdessä. Moni lähtee kuulemma isoista kaupungeista kotikyliinsä, mutta Bangkokissa ei ainakaan näkynyt mitään erityistä väen vähentymistä. Vesisodan riemusta näyttivät nauttivan erityisesti lapset ja nuoret miehet, mutta vettä roiskivat silti toistensa päälle kaikki lapsesta aikuisiin.
Bangkokin liikenne on muutenkin hullua, mutta songkranin aikaan se on aivan sekopäistä. Ihmiset ampuvat vesipyssyillään liikkuvista autoista, mopoista ja tuktukeista ja erityisesti noiden kahden jälkimmäisen ajajat ovat tietysti varsin riskialttiissa tilanteessa ja voivat helposti mennettää ajopelinsä hallinnaan, jos naamaan ammutaan yhtäkkiä vettä. Kuljettajien kasteleminen onkin periaatteessa kiellettyä, mutta songkranin aikaan sattuu silti valtavasti liikenneonnettomuuksia ja tavallisesti parisen sataa ihmistä kuolee tuhansien loukkaantuessa.
Katselin tänään esimerkiksi, kun isä mennä pärisytteli Bangkokin liikenteessä mopolla parivuotias lapsi sylissään lapsen tykittäessä ohikulkijoita vesipyssyllä. Näky oli samaan aikaan selkä hellyyttävä että hirvittävä.
Paitsi että songkranin aikaan tykitetään toisia vesipyssyillä, vieraillaan silloin usein myös temppeileissä ja Buddha-patsaille roiskitaan käsillä hieman vettä, sillä sen uskotaan tuovan hyvää karmaa alkaneelle vuodelle. Patsaiden luokse olikin useissa paikoissa pitkä jono.
Tapahtumana songkran tuntui näin ensikertalaisesta jotenkin aivan absurbilta. Kuvitelkaa nyt itse: miljoonia ihmisiä pitkin kaupunkia vesipyssyineen kastelemassa toisiaan. Se on samaan aikaan aivan käsittämätöntä, mutta myös huikeaa. Suomessa tällainen rieha olisi jo vuosia sitten rajattu yhteen Narikkatorin nurkkaan rajoittuvaksi ja uutislehtien mielipidepalstat olisivat täynnä valitusta, mutta täällä songkranista nauttii koko maa. Ei ole väliä, meneekö silmään vettä tai kastuvatko tavarat ja vaatteet. Hymyjen maan kansa jatkaa vain hymyilyään.
Nauttiminen onkin nimenomaan paras sana kuvaamaan juhlaa, sillä kaikilla näyttää olevan aivan uskomattoman hauskaa. Juhlaa ei ole pilattu sillä, että kaikki vetäisivät päänsä täyteen alkoholia, vaan lähes kaikki (paikalliset ainakin) näyttävät olevan hommassa mukana ainakin lähestulkoon selvinpäin. Valtavassa vesipyssyleikissä onkin jotain lapsenomaisen puhdasta ja riemukasta iloa.
Edit. Okei, viimeisen kolmen päivän aikana poliisi on pysäyttänyt jo noin 114 000 rattijuoppoa, eli ihan selvinpäin tätäkään juhlaa ei vietetä…
Songkraniin kuuluvat olennaisena osana värikkäät kukkapaidat, joita vetävät päälleen niin miehet kuin naisetkin. Paidat pysyvät pääosin päällä, mutta välillä miehet saattavat riisua läpimärän paitansa.
Naiset eivät sodi pyssyineen bikineissä eikä juhlan tarkoitus ole mikään Miss Märkä T-paita -kisailu ja syy esitellä seksikkäitä bikinejä (vrt. Halloween, jona useat haluavat pukeutua seksikkääksi hoitsuksi, kissanaiseksi yms.), vaan ihan aidosti vaan keskittyä siihen olennaiseen eli puhtaaseen vesisodan riemuun, mikä tuntui minusta kivalta. Kyse ei siis ole mistään spring breakista.
Oma asuntomme on aivan Siamin alueen kulmalla ja alue tunnetaan vilkkaana shoppailupaikkana. Songkranin aikaan siellä käynnistyi valtava vesisota enkä ole uskaltanut kovin paljon liikkua yksin, sillä yksinäinen vaalea turistityttö saa melkoisesti vettä niskaansa.
Halusimme miehen kanssa myös kokea songkranin oikein kunnolla, joten kävimme tänään eli sonkranin toisena päivänä Silomin alueella, jossa vesisotaa käydään oikein kunnolla. Pitkä Silom Road oli suljettu liikenteeltä ja sillä virtasi tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka ampuivat toisiaan vesipyssyillä.
Katujen reunoilla seisoi valtavasti ihmisiä, jotka ampuivat katua pitkin vesipyssyineen kävelevää joukkoa. Päälleni kaadettiin ämpäristä vettä ja kastuin melkolailla läpimäräksi, mutta elämys oli huikea. Kaikilla näytti olevan niin hauskaa!
Täytyy myöntää, että meidän teki itsekin mieli hankkia vesipyssyt ja alkaa tykittää takaisin, mutta jotenkin silti se ajatus, että ostaisimme pyssyt vain parin päivän iloa varten tuntui kurjalta ja hirveältä haaskaukselta, joten tyydyimme katsomaan muiden riemua ja kastumaan itse.
Songkran tuntuu aivan mielettömän mahtavalta juhlalta, joka on kaikessa kaistapäisyydessään ollut huikein kokemukseni Thaimaassa asuessani. Juhlaa on jäljellä vielä yksi päivä, eli voi olla, että käymme huomenna vielä kerran kastumassa kunnolla ja fiilistelemässä elämämme ensimmäistä songkrania.
Tästä postauksesta tuli melkoinen kuvapläjäys, mutta ilman näitä kuvia tämän suorastaan uskomattomalta kuulostavan juhlan tunnelmaa olisi vaikea kuvata ja saada ihmiset ymmärtämään, että miljoonakaupungissa vietetään kolmipäiväistä vesisotaa, jossa kaikki ihan oikeasti ampuvat toisiaan!
Jos teillä on kokemuksia songkranista, niin kuulisin mielelläni!
Lue myös: Thaimaassa henget juovat punaista Fantaa, Bangkokin paras alue shoppailla kosmetiikkaa: Siam ja Diginomadina Thaimaassa: näin sujuu elämä läppärityöläisenä maailmalla.
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Itse juhlin Songrania Koh Chang – saarella nelisen vuotta sitten ja olihan se aivan sairaan hauskaa! Muistan kyllä senkin kun eräs mopokuski sai ilmeisesti vettä silmiinsä ja ajoi rakennusta päin!! Onneksi tilanteessa ei tainnut käydä sen pahemmin, ainakin hengissä selvisi.. Ostin vesipyssyn silloin ja annoin sen tarpeeksi räiskittyäni pikkulapselle, jolla ei vielä omaa pyssyä ollut 🙂 Ilo oli sanoinkuvaamaton pikkuisen kasvoilla, joten hukkaan ei mennyt sekään ostos!
Thaimaa on ihana maa, nauti!
Kuulostaa hauskalta -sekä tietysti hurjalta tuon mopokuskin osalta! 😀 Hyvä ettei käynyt pahemmin! 🙂 Mahtavaa, että pääsit itsekin osallistumaan vesisotaan ja että siitä oli sitten lopuksi iloa vielä jollekin muullekin. 🙂
Hauskan kuuloista, – paitsi niille. jotka joutuvat liikenneonnettomuuden uhriksi…
Joo, se on kyllä varsin hurjaa, kuinka paljon liikenteeseen eksyy rattijuoppoja juhlapyhän aikaan. :/ Ja toki sitten vielä se, että vaikka itse olisikin täysin skarpissa ajokunnossa, voi joku ulkopuolinen aiheuttaa liikenneonnettomuuden viskaamalla vettä väärällä hetkellä. :/
Songkhragin aikaan liikenteessä kuolee ja loukkaantuu valtava määrä ihmisiä. Kuolleet lasketaan useissa sadoissa ja loukkaantunet tuhansissa. Viranomaiset tiedottavat ja valistavat aiheesta jatkuvasti, kuolonuhrien määrää lasketaan uutisissa ja vertaillaan edellisvuosiin. Että tällä juhlalla on kyllä tällanen erittäin ikävä varjopuoli. http://www.nationmultimedia.com/detail/breakingnews/30342293
Vaikka se ei ehkä Bkk:n kaduilla näy, niin ihmiset tosiaan matkustavat kotikyliinsä. Vesisota näkyy turistille mutta thaimaalaiset käyttävät vettä tässä yhteydessä myös vähän toisin. Nuorimmat kostuttavat vedellä vanhempansa ( siis eivät kastele vaan polvistuvat ja valelevat vettä käsille.) Siis lapset vanhempansa, isovanhemmat, vanhemmat sisarukset jne.
Tämä artikkeli on ihan tajuttoman hyvä ja kiinnostava ja kuvitus on aivan loistava! Kuin olisit ammattireportteri, joka on seurannut tapahtumaa tiiviisti koko ajan ja kulkenut kuvaamassa juttua päiväkausia. Kuvista välittyy juuri ne ratkaisevat sekunnit ja hetket ja tunnelmat, kun jotain tapahtuu ja lukijana kerta kaikkiaan imeydyin mukaan tuonne kaduille väkijoukon ja vesisodan pyörteisiin nauttimaan ja juhlimaan. Ihana kun teet tällaisiakin juttuja, ihan älyttömän hienoa! Olet kuin modernin ajan Cartier-Bresson, jota olen ihaillut valokuvaajana iät ajat. Ikinä en ole Bangkokissa käynyt, mutta ihan tuntuu siltä kuin nyt olisin, ja vielä juuri silloin, kun meininki on parhaimmillaan 😀