Meillä on nyt takana viisi kuukautta Bangkokissa asumista ja kuten voitte arvata, on se tietysti ollut aivan mahtavaa. Suomalaisena tunnen kuitenkin jopa pientä velvoitetta olla suhtautumatta asioihin liian positiivisesti, joten mikäpä olisikaan parempaa kuin pieni valituspostaus siitä, mitkä asiat Bangkokissa asuessa vaivaavat.
Tässäpä siis mieltä kaihertavien asioiden TOP5 -lista:
1. Kaikkeen on aina vastaus ”kyllä”
Thaimaassa ei koskaan myönnetä, jos joku asia ei onnistu tai ei pidä paikkaansa. Kaikkeen on aina vastaus vaan yes. Koska en elä täällä paikallisessa työssä käyvän perusarkea, ei tämä aiheuta suurempia ongelmia vaan syntyneet tilanteet ovat lähinnä vain jahas, nyt kävi näin -tasoa, eli eivät mitään vakavia juttuja vaan lähinnä huvittavia.
Kun menimme nälkäisinä ravintolaan, kysyin kolmen eri kokoisen pizzan välillä arpoessani, onko pienin koko edessäni olevan pienen lautasen kokoinen tuumien mielessäni, että jos on, riittää se juuri ja juuri täyttämään vatsani. Kyllä, on se. Kun pizza tuli pöytään, oli se huomattavasti lautasta pienempi ja lautasen kokoa vastaava pizza olisi ollut se isompi vaihtoehto. Ei vakavaa, mutta nälkäisenä se ärsytti.
Toisessa ravintolassa kysyin, voinko saada annokseeni lisäksi ananasta. Vastaus oli kyllä, mutta tietenkään sitä ananasta ei tullut.
Näimme kahvilassa herkullisen matcha latten ja kahvin yhdistävän juoman, joita rakastamme. Kävi ilmi, että juoma tarjottiin heillä jäisenä ja kysyimme, voisiko sen saada lämpimänä. Kyllä, tottakai voitte. Kun saimme kuppimme, olivat ne tavallisia matcha latteja. Pieni juttu, mutta olisin voinut vain mennä tekemään juoman halvemmalla kotiini.
Bangkok on täynnä mangosmoothieita tekeviä kojuja. Smoothiet ovat herkullisia, mutta niihin lisätään yleensä melko reippaasti sokeria. Mies yritti joskus saada juomansa ilman sokeria saaden vastauksesi, että yes yes ja katseli sitten kohta, kun juomaan kaadettiin sokeria. Ei vakavaa, mutta herkullinen terveyssmoothie muuttaa aika nopeasti merkityksensä kun siihen lisätään puoli desiä sokeria.
Minulle oli alkuvuodesta tulossa lähetys, joka jäi Thaimassa tulliin. Olin yhtydessä lähettipalvelun asiakaspalveluun puhelimitse ja he kysyivät, mihin sähköpostiosoitteeseen he voivat lähettää ohjeet. Tiesin välittömästi, etten koskaan tule saamaan ohjeita, sillä vaikka toistin sähköpostisoitteeni kahteen kertaan ja tavasin sen kerran kirjain kirjaimelta ihan vain varmuuden vuoksi, kuulin jo virkailijan äänestä, ettei hän ymmärtänyt mitään, mutta sanoi silti kyllä, sain sen. Sanomattakin selvää, etten saanut niitä ohjeita.
Tällaiset tilanteet eivät tosiaan ole vakavia ja niistä aina oppii. Pyrin välttämään kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä, mutta ongelmana on usein, että vastapuolen kielitaito ei riitä ymmärtämään vaikeampaa kysymystä tai tuottamaan siihen vastausta. Tärkein oppini onkin ollut, että ulkona syödessä tulee tilata vain mitä listalta löytyy ja kaikki mahdollinen säätö on aivan turhaa.
2. Sokeri
Thaimaalaiset rakastavat sokeria ja sitä lisätään kaikkialle. Aluksi tuntui jopa haastavalta löytää hyvä sokeriton pikakahvi, sillä erityisesti juomissa on aivan valtava määrä lisättyä sokeria. Oikeastaan ihan kaikessa tuntuu olevan valtava määrä lisättyä sokeria. Kun ostan esimerkiksi herkkuani eli valmiiksi pilkottua guavaa, tulee senkin mukana pieni pussi sokeria hedelmänpalojen päälle siroteltavaksi.
Haastavinta sokerin välttelyssä on tietysti se, että useimmat pakkausmerkinnät ovat vain paikallisilla koukeroilla, joissa en näe itse samanlaista logiikkaa kuin vaikkapa koreassa, japanissa tai kiinassa, joista kaikista voisin ehkä kyetä muistamaan, kuinka sokeri kirjoitetaan edes niin, että osaisin tunnistaa sen ravintoselosteesta. Täällä en ikinä muista, eli minun täytyy aina etsiä ensin joku elintarvike, jossa sana on sekä englanniksi että thaiksi ja sitten yrittää bongata sana uudelleen esimerkiksi jogurttipurkin kyljestä. Yleensä lopputulos on, että se purkki jää kauppaan, sillä sokerin määrä on niin valtava.
3. Jätteen määrä
Tiedän varsin hyvin, minkä verran tuotamme kotona Tukholmassa jätettä. Nelikerroksisessa talossamme on yksi roskalaatikko, jonne päätyy vain kaikki sellainen, mitä ei voi kierrättää. Roskapussia ei siis tarvitse vielä ulos kuin ehkä keskimäärin kerran viikossa ja usein vieläpä harvemmin. Kaikki loput jätteet (pahvi, paperi, muovi, lasi, metalli yms.) keräämme muutamiin kasseihin siivouskomerossamme ja viemme ne noin kerran kuussa kävellen noin 400 metrin päässä olevalle lajittelupisteelle.
Täällä Bangkokissa en oikeastaan edes halua syödä kotona, sillä se tarkoittaa hirveää pakkausjätteen määrää. Meillä ei ole keittiössä kummemmin kokkausvarusteita ja take away -annoksset tulevat usein niinkin tukevissa muovirasioissa, että minusta ne voisi jättää käyttön. Juon edelleen veteni ”kertakäyttömukeista”, jotka sain ostaessani leffateatterissa limun ja lähikaupasta jääkahvin. Onkin fiksuinta syödä esimerkiksi tavaratalojen food courteissa, jossa saamme ruuan oikeilta lautasilta. Katukeittiössä synti on ihanaa, mutta niissäkin ruokailu tapahtuu kertakäyttölautasilta. Tuntuu, että roskapussia saa olla viemässä roskalaatikkoon päivittäin.
Paikalliset tuntuvat yleisesti olevan kaikella tapaa aivan älyttömän väliinpitämättömiä erityisesti muovijätteen määrästä ja se hirvittää minua suunnattomasti ja on itseasiassa meille molemmille yksi syy, jonka vuoksi meistä on mukavaa päästä täältä pois.
Kukaan ei näytä vievän kauppoihin omia muovipusseja ja jokainen lähtee kaupasta mukanaan 10 ohutta muovipussia, joista jokainen sisältää muutamia tuotteita. Pussit päätyvät varmasti kauppareissun jälkeen roskiin, koska ovat niin huonoa laatua. Saame aina hieman hymyilyä osaksemme kestokasseinemme tai ruttuisine, useaan kertaan käytettyjä muovipussejamme kassalla esiin kaivaessamme. Joskus aistin jopa hieman ärsytystä, sillä kassahenkilö on tottunut toimimaan tietyllä rutiinilla ja pakkaamaan itse ostokset, joten isoissa ruokakaupoissa ”vääränlaisen” kestokassin läväyttäminen esiin sotkee ja hidastaa selvästi kassan toimintaa.
4. Mielenkiintoinen käsite kasvisruokavaliosta
En ole kasvissyöjä, mutta en oikeastaan välitä lihasta, joten valitsen mielelläni kasvisvaihtoehdon. Päällisin puolin monissa ruokapaikoissa näkyykin olevan tarjolla ”vegetarian food” -vaihtoehtoja ja monet ruokapisteet kutsuvat itseään jopa sillä nimellä. Kun ruokalistaa alkaa sitten katsoa tarkemmin, ovat vaihtoehdot tasoa ”vegetable pork” ja ”vegetable fish with crab”. Ihan oikeaa kasvisruokaa ei siis löydy kovin helposti ja termillä viitataankin lähinnä siihen, että annos sisältää myös kasviksia.
Syön kotona lihaa jossain määrin, mutta olen melkoinen prinsessa sen suhteen. Syön siis vain ”nättiä lihaa”, eli en pidä mistään, missä on minun mittapuullani epämääräisiä osia mukana. (Korjaan: missä näen olevan epämääräisiä osia mukana.) Aasialaisilla on kuitenkin kanssani hyvin erilainen näkemys siitä, millainen liha on hyvää ja syötäväksi kelpaa ihan kaikki kanan varpaista mihin tahansa kaluttavaan luuhun tai sisäelimeen. Jo tämä tuntuu suorastaan pakottavan minut hyvin suureksi osaksi kasvisruokailijaksi täällä.
5. Kiusallinen pokkurointi
Suomessa ollaan tasa-arvoisia ja Ruotsissa sitä tunnutaan olevan vielä suomalaisiakin enemmän. Ruotsissa työpaikoilla kaikkien titteliksi annetaan joku manager, ettei kellään olisi paha olo eivätkä esimiehet halua olla mitenkään ylempiarvoisia. Kaikille pitää olla kohtelias, mutta tasa-arvoinen kohtelu on tärkeää, ettei kenellekään tule paha mieli.
Thaimaassa kulttuuriin kuuluvat vahvasti kämmenet yhteen painettuna tehtävät wai-tervehdykset, joissa käytännössä tervehtijän käsien asento määrittää, kuinka hän kokee tervehdyksen kohteena olevan henkilön aseman. Mitä ylemmäs ja lähemmäs otsaa wai-tervehdys kohoaa, sitä tärkeämpi henkilö on. Talomme aulassa olevat ovivahdit tervehtivät meitä päivittäin erittäin kunnioittavilla wai-tervehdyksillä, avaavat meille ovia, tilaavat hissejä ja pokkuroivat kaikella mahdollisella tavalla niin paljon, että tunnen oloni vaivaantuneksi. Porttivahti kohottaa kunnioittavasti auki autojen kulkua varten tarkoitetun puomin ihan vain minua varten kun itse yritän huomaamattomasti sujahtaa sen vieressä olevasta reilusta tilasta, ettei porttia tarvitsisi turhaan minua varten kohotella.
Meillä käy kotona kahdesti viikossa joukko siivoajia. Kun sanon joukko, tarkoitan sitä todella, sillä siivoojia tulee kerralla neljä. Olemme aina kotona siivoojien käydessä ja teemme tavallisesti hommiamme sohvalla istuen siivoojien pyöriessä asunnossa. Aina kun joku siivooja kulkee ohitsemme joltakin puolelta sohvaa, kulkevat he meidät ohittaessaan eteenpäin kumartuneina. Sama kumartuminen tapahtuu myös kaupoissa, jos myyjä kulkee ohi läheltä. Kyseessä ei siis ole suora meille kohdistettu kumartuminen vaan ihmisten automaattinen reaktio taipua kumaraan asiakkaan ohi mennessä. Tekee mieli sanoa erityisesti siivoojille, että lopettakaa nyt herran tähden, minunhan tässä pitäisi kummarrella teille siitä hyvästä, että teette tämän homman.
Thaimaa on kuitenkin monella tapaa mahtava maa asua enkä ole törmännyt täällä ollessani mihinkään ylitsepääsemättömiin ongelmiin, joiden vuoksi en täällä viihtyisi (no okei, jäteasia häiritsee todella paljon), mutta nämä ovat niitä pieniä juttuja, jotka tekevät arjesta erilaista kuin mihin olen tottunut ja saattavat siksi joskus hieman häiritä. Toisaalta ne ovat kuitenkin juuri niitä juttuja, jotka tekevät tavallisesta arjesta myös hieman huvittavaa ja yllätyksellistä, minkä ansiosta arki ei taatusti ole tylsää.
Onko teillä esimerkkejä yleisistä käytännöistä, jotka olisivat jossakin maassa asuessanne tai vieraillessanne vaivanneet teitä?
Lue myös:
Kamalan ihana asuntoni Lontoossa
Epäsuosittu mielipide: En pidä Ruotsista
Kuinka suomalainen ja ruotsalainen yrityskulttuuri eroavat toisistaan – omia pieniä kokemuksia
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Mulla on kans ongelma lihan kans et mä en haluu et se näyttää liikaa joltain eläimen osalta mut oon niin nirso et ei must kasvisyöjäkskään täysvaltasesti oo.
Jos kokkaan itse, jätän lihan oikeastaan aina kauppaan, mutta jos mies kokkaa vaikka jauhelihakastiketta tai kanaa, niin syön valittamatta ja jopa mielelläni. Olen vain itse niin vähän kiinnostunut kokkaamisesta, etten olisi hyvä kasvissyöjä kun en olisi kiinnostunut kokkaamaan tarpeeksi monipuolista ruokaa… 😀
Jäteongelma on kyllä iso asia, mutta ei sitä toisaalta pääse täysin pakoon missään maassa asuessaan. En halua epäkunnioittaa toisten kulttuuria, mutta en myöskään kestäisi, jos joku minulle kumartelisi jatkuvasti. Varsinkin, kun he ovat ne, jotka ansaitsevat kiitoksen tehdystä työstä.
Tämmöiset valituspostaukset ovat mielestäni ihan piristäviä välillä, sanoisin enemmän realistisia, kuin negatiivisia.
Kotona Tukholmassa minulla on ollut ihan hyvä olo tuottamiemme jätteiden kanssa, sillä koen, että minä ja naapurimme kiinnitämme asiaan hyvin huomiota enkä koe tuottavani kohtuuttomasti jätettä. Täällä taas iskee jotenkin vasten kasvoja se, miten väliinpitämättömästi jätettä tuotetaan ja tuntuu ihan voimattomalta ja jopa (ikävästi sanottuna) turhalta kiinnittää omiin jätteisiin huomiota, kun ympärillä tuotetaan niin valtavasti jätettä. Jotenkin tuntuu lapsellisen ihanalta paeta takaisin Tukholmaan ja voida kuvitella, ettei asioita tapahdu kun niitä ei näe omalla takapihallaan. :/
Nämä ovat hauskoja yksityiskohtia! Kiitos 🙂
Sokerin määrä saisi minut varmaan panikoimaan, enkä muovijätteestäkään välitä. Tunnetaanko siellä lainkaan käsitettä kangaskassi? Nehän ovat Euroopassa ja muualla trendikkäitä, olleet jo vuosia – ei kaupassa kehtaa juuri muovikassia ostaakaan, kunnon valveutunut kansalainen kuljettaa aina omaa kangaskassia mukanaan 😉
Miten muuten paikallinen putkistojen taso? Täytyykö käytetyt vessapaperit laittaa niille varattuun omaan roskikseensa, vai voiko ne vetää alas?
En ole liiemmin nähnyt kangaskasseja kellään ja kassalla ei ole varsinaisia pakkausalueita, vaan myyjät pakkaavat automaattisesti kaiken ilmaisiin muovipusseihin. Täällä tekisi niin hyvää tuo muutamissa maissa jo oleva (?) muovipussikielto. En tosin tiedä, miten täällä pärjättäisiin… 😀
Vessapaperit heitetään täällä pönttöön käsittääkseni oikeastaan kaikkialla, eli ei ole ainakaan tullut vastaan kreikkalaistyyppistä kieltoa. 🙂
Tähän vähän liittyen unohtuikin mainita myös tuo, että on tylsää, kun juomavesi pitää kantaa kotiin muovipulloissa eikä kraanavettä voi juoda. :/
Kyllä minuakin on Thaimaassa häirinnyt juuri tuo jätteen määrä. Kaikki on yksittäispakattuja tms. Sitten niitä muoviroskia on joka puolella eli se kertoo siitä, että jätehuolto ei toimi.
Ärsyttää kun on ihania rantoja ym luontoa, mutta siitä ei pidetä huolta. Kyllä thaimaalaisetkin tulevat tämän vielä ymmärtämään, kun turistit eivät tykkää roskista. Mihin lie sitten roskat siivotaan jatkossa?
Onkohan niin, että thait ovat sitä mieltä, että on hienompaa, kun esineitä käytetään vaan kerran. Näinhän on lännessäkin ajateltu, mutta nyt on tullut muutos.
Jatka vaan näitä ”matkakertomuksia”, luen niitä todella mielelläni.
Toivotaan, että jätteen määrä saadaan kuriin. Tekisi kyllä hyvää ottaa tänne jotain muovipussien rajoituksia käyttöön!
Kiva kuulla, että jutut matkoilta ovat olleet kiinnostavia! 🙂
Siis 5kk! Kylläpä aika lentää!
Ihan naurattaa toi ’pokkurointi’ mistä kerroit, kun thaimaalaiset kumartelee. En ole koskaan käynyt thaimaassa, mutta voin kuvitella. Ai kamala;D. Ihan kamalia on myös poskisuudelmat jotka tuntuu aina yhtä kömpelöltä ja odottamattomalta.
…toi jäte..Se on ihan järkkyä niin monessa maassa!!
Joo voi apua, mietin vähän aikaa sitten, että Ranskassa voisi olla kivaa asua, mutta nyt kun mainitsit poskisuudelmat, niin iski kauhu ja perun ajatukseni. 😀
Törmäsin tuohon jäteongelmaan niinkin länsimaisessa maassa kuin Kanada! Oletuksena tosiaan on, että ostokset pakataan kassalla kymmeneen surkeaan muovipussiin, joissain ketjuissa tosin kannustetaan kestokassin käyttöön. Ja useimmiten hedelmät, pähkinät ym. on pakattu koviin muovisiin rasioihin, joita kertyy älyttömästi. Eivätkä ne ikinä sovi edes sisäkkäin toistensa kanssa, että saisi vähän tiivistettyä
Ohhoh, onpas jännä juttu, että Kanadassa voi olla noin huonosti homma! 😮
Hui. Missä välissä te jo 5kk siellä olette olleet, muistan vielä elävästi lähtöpostauksesi 😀 Vauva-arki taitaa tosiaankin viedä mukanaan xD
Tosi mielenkiintoisia seikkoja nuo ja voisin kuvitella, että itseäni ärsyttäisi aivan samat asiat 😀
No älä, mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa… 😀
Thaimaassa on alueita, joissa vessapaperia ei saa heittää pönttöön viemäreiden takia.
Jäteongelma minuakin Thaimaassa ärsytti ja se, ettei oikein voinut ostoksia pakata itse, koska se olisi taas ollut epäkohteliasta käytöstä. Toivottavasti jäteongelmaan aletaan kunnolla kiinnittää huomiota, koska muoviroska päätyy usein mereen. Turistialueilla on yleensä roskaamiskielto ja joitakin rantoja oli käyttökiellossa, jotta ne ehtisivät vähän toipua massaturismista, mutta jätteen määrään pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Pillit ym. annetaan usein hygieniasyistä, tavallaan ymmärrän. Näin myös myynnissä banaaneja, joista jokainen oli omassa muovikääreessä, aivan hölmöä.
Muuten kaunis maa, mutta toivottavasti ympäristöstä alettaisiin huolehtia enemmän ja veloittaa turisteilta erilaisia ympäristömaksuja. Esim. eräällä saarella tällainen oli käytössä ja sillä maksulla ilmeisesti siivotaan mm. roskat pois.
Olen huomannut, että monessa niistä huonojen viemärien maista tupataan suosimaan muovipussien käyttöä… Se hyvä puoli siinä on, että jokainen musta muovipussi tulee hyvään tarpeeseen ja saa uuden tarkoituksen käytettyjen paprujen keräyspussina … Ne pikkuroskikset kun täyttyvät nopeasti, ja jokapäiväinen pussin vaihto kuuluu asiaan..
Tuo on tosiaan kyllä hieman ärsyttävää, ettei varsinkaan isommissa kaupoissa voi pakata ostoksiaan itse, kun pidetään hieman epäkohteliaana ja kun mennään kangaskassin kanssa myyjä omii sen itselleen ja ihan aistii, kuinka tuskailee mielessään että miksi hitossa tulimme sen kanssa. 😀
Täälläkin näkyy yksittäispakattuja banaaneja, mikä aiheuttaa valtavaa silmien pyörittelyä. Toivottavasti ympäristöasioihin alettaisiin kiinnittää huomiota!
Mulla tökkii thaimaassa kans toi uskomaton muovin määrä ja kans sokeri kaikessa ruuassa.. kiva kun kerroit tosta kasvisruuasta…aattelinkin että se tulee aiheuttamaan ongelmia. Viime reissus tuli syötyä niin paljon kanaa siellä..että kotona oon ollu 6 kk ilman lihaa.
Minä syön usein Pad Thain ”kasvisversiota”, eli seassa on vain pieniä paloja katkarapuja kunnollisten sijaan… 😀
Pohjois-Afrikassa asuessani myös jotkut asiat ärsyttivät, mutta lähinnä eniten jatkuva tinkiminen taksien kanssa ja kun lopuksi yritettiin hinnan sovittua saada kuitenkin lisää.
Töissä joka aamu kaikki piti kätellä ja vakuutella moneen kertaan että kaikki on hyvin, vaikka olisi pää paketissa, kauhea särky, ei ole saanut nukuttua ja sukulainen tekee kuolemaa. Rehellisesti ei voinut vastata että nyt ei mene hyvin, aina vaan piti vakuuttaa, miten Luojan kiitos kaikki on hyvin.
Ja tuo jatkuva yes. Vaikka ei ole hajuakaan mistä puhuu. Ei voi kertoa jos ei ymmärrä.
Jäteongelma oli sielläkin karsea.
Apua, tinkiminen on kyllä rasittavaa! Ja kuulostaa kyllä rasittavalta kaiken maailman kättelyt ja hyvän olon vakuuttelut. Suomalaisena tekisi mieli vaan kajauttaa kerran ”Huomenta!” kun tulee toimistolle, kulkoot kuka kuulee ja kertoa suoraan, että onpas paska päivä. 😀
Minä taas Etelä-Koreassa asuessa yllätyin siitä kuinka hyvin siellä toimii jätteenkierrätys siihen verrattuna että joka kaupassa ollaan tunkemassa sitä pientä muovikassia mukaan. Kaikelle jätteelle on omanvärinen roskapussinsa ja pahvit, muovit, ruokajäte ja muujäte lajitellaan erikseen.
Ja pienoinen kulttuurishokki, tosin huvittava sellainen, oli aina kun kävelin korealaisen miespuolisen kaverin kanssa kadulla niin kaveri käveli aina sillä puolella jossa oli autotie; jos huomattiin että minä kävelen ”vaarallisemmalla puolella” niin aina työnnettiin kadun puolelle kävelemään ja mies sitten tuli minun ja autotien väliin 😀 tämä on kuulema ihan normaalia, mitä olen muilta kavereiltani asiasta kysynyt.
Mukava kuulla tuosta Etelä-Korean jätehuollosta, sillä olen miettinyt sitä paljon! 🙂
Mielenkiintoinen postaus, kun en ole itse käynyt Thaimaassa. Omasta hyllystä löytyy muuten yksi Kasviskeittokirja, jossa on lähinnä kasvishöysteisiä liharuokia… että termit ovat täälläkin vakiintuneet varmaan vasta muutaman kymmenen vuoden sisällä. Tuo kirja lienee 70-80-luvulta.
Hahha, selvästi joo termin merkitys muuttunut vuosien saatossa. 🙂
Olen itse asunut Thaimaassa vuoden. Minusta on aina syytä tutustua etukäteen asianomaisen maan tapoihin ja kulttuuriin ja ehkä vähän opetella kieltäkin. Thaimaasta ja sen kulttuurista on tarjolla paljonkin erilaisia kirjoja, oppaita, joihin olisi ehkä kannattanut tutustua.
Kaukoidän kulttuuri eroaa monin tavoin niin suomalaisesta kuin ruotsalaisesta, joihin kumpaakin myös tunnut olevan tyytymätön. Ilmiöt, joita kuvaat, ovat toki totta. Sokerilta oikeasti välttyy monissa paikoissa, jos osaa sanoa thaikielellä, ettei halua sokeria. Thaimaa on palveluyhteiskunta, jossa lähtökohtaisesti asiakas on kuningas. Se on myös voimakkaasti hierarkinen yhteiskunta, joka myös näkyy monissa asioissa mm. Erilaisen palveluhenkilökuntaa käytöksessä. Asioille on pitkät historialliset ja uskonnolliset syyt, eikä pidä olettaa, että tavat ovat samat kuin jossakin muualla. Taustalla on myös Kaukoidässä vallitseva kulttuuri, jossa ”kasvojen menetys” on melkein pahinta, mitä,ihmiselle voi tapahtua. Siksi hymyillään, myönnetään, ollaan kohteliaita ja vältetään ristiriitoja.
Ehkä sinun olisi kannattanut edes jollakin tavalla valmistautua asiaan
Vaikka olimme tosiaan tutustuneet moniin asioihin etukäteen ja opetelleet asianmukaisia wai-tervehdyksiä, kulttuuriin kuuluvia tapoja, jotta osaamme käyttäytyä paikalla asianmukaisesti ja ymmärrämme yhteiskuntaa (tästä postauksesta voi lukea lisää ajatuksiani niistä: https://blogit.terve.fi/ostolakossa/ala-tallaa-kolikon-paalle-thaimaassa/) ei niihin syventyminen minusta silti tarkoita, etteivätkö tässä postauksessa esittämäni asiat olisi sellaisia mielenkiintoisia kulttuurien eroavaisuuksia, jotka on mukavaa tuoda blogissa esiin niille, jotka eivät välttämättä ole koskaan käyneet Thaimaassa. Eli vaikka etukäteen tiesin, että aina vastaus kaikkeen on kyllä ja että reittiohjeita voi olla siksi hankalaa vaikkapa saada, tulee silti usein vastaan tilanteita, joissa saa taas nauraa itselleen jälkikäteen kun ei muista, mihin kaikkeen tuo kyllä kyllä -asenne vaikuttaa. Samoin esimerkiksi se, että vaikka paikalliseen kulttuuriin kuuluu pokkurointi, tuntuu se asiasta tietämisestä huolimatta itsestään kiusalliselta, kun eiole kasvanut tällaisessa yhteiskunnassa. 🙂 Toivoisin tietysti, että postaus luetaan samalla hymyllä kuin millä se on kirjoitettukin. 🙂
Saako muuten uteliaisuudesta kysyä, että kuinka hoidit vuoden asumisen viisumiasioiden puolesta?
En ole asunut Thaimaassa, mutta lomaillut siellä varmaan kuusi kertaa ja tutustunut useihin paikallisiin ihmisiin.
Joka kerta kasvoille lävähtää uusi ns. epäkohta, joka saa minut pitämään maasta hitusen vähemmän. En voisi koskaan kuvitella asuvani siellä juuri näiden asioiden takia.
Minulle isoimpia juttuja on tuo roskaaminen ja kierrätyksen heikko taso (tai puuttuminen kokonaan),sekä kaikkeen vastaaminen sanalla ”kyllä”. Asioiden hoitaminen on välillä niin tuskallisen hidasta, että mun hermot eivät kestäisi siellä asumista 😀
Voi yes… tämä tapahtui kun asuttuani San Franciscossa jonkin aikaa soitin täällä ensimmäisen keikkani. Kaikki muut muusikot olivat paikalla ja valmiina, mutta basistia ei näkynyt eikä kuulunut, eikä häntä saatu puhelimella kiinni. Aikataulu tapahtumassa oli melko tiukka, joten jouduimme soittamaan keikan ilman basistia (asiasta ei tullut suurta ongelmaa, sillä paikalla oli rummut ja piano jotka pystyivät hoitamaan rytmin ja harmonian meille puhaltajille). Jälkeenpäin, asiaa tutulle muusikolle taivastellessani sain kuulla, että kyse on melko yleinen tapa San Franciscossa/Bay Arealla; jos ehdotettu sessio ei kiinnosta tai muuten sovi aikatauluun, sanotaan kuitenkin kysyjän mielipahan välttämiseksi ensin kyllä, ja sitten vain jätetään tulematta. Aivan käsittämätön toimintatapa skandinaaviseen täsmällisyyteen tottuneelle!
Nykyisellään suuri osa muusikoista, joiden kanssa täällä työskentelen, ovat muualta kuin Kaliforniasta… 😉