Olen viime viikkoina raportoinut muutamaankin kertaan, kuinka elämämme on viime aikoina ollut jatkuvaa jännitysnäytelmää sen suhteen, minne päädymme asumaan.
Olimme ennen korona-aikaa tehneet asunnostamme vuokrasopimuksen puoleksi vuodeksi sillä ajatuksella, että lähtisimme Aasiaan reput selässä matkustamaan. Näihin suunnitelmiin tuli tietysti koronan myötä muutos, mutta jännittäväksi tilanteen meidän kannaltamme veti kuitenkin se, että olimme allekirjoittaneet asunnostamme puolen vuoden vuokrasopimuksen, mikä tarkoitti, että joutuisimme huhtikuun alussa muuttamaan sieltä pois.
Lue myös: Viimeisimmät kuulumiset korona-Ruotsista
Olimme tilanteesta tietysti yhteydessä vuokralaiseemme, mutta vaikka hän toki ymmärsi tilanteemme, oli hän kuitenkin järjestänyt elämänsä sen mukaan, että hän muuttaisi kuun vaihteessa Tukholmaan ja koska vuokrasopimus oli hänen puolellaan, näytti tilanne siltä, että meidän olisi lähdettävä asunnostamme.
Meillä ja vuokralaisellamme kului useampi päivä eri vaihtoehtoja miettiessä ja kuvioissa ehti käydä jopa mahdollisuus siihen, että vuokralaisemme muuttaisikin naapurimme asuntoon vuokralle ja naapurimme menisi asumaan muualle. Monien juonenkäänteiden kautta tämäkin ajatus kuitenkin kuopattiin lopulta, eli tilanne näytti tosiaan olevan se, että vuokralaisemme muuttaisi asuntoomme ja meidän tulisi etsiä vuokrasuhteen ajaksi uusi asunto.
Koska Tukholman vuokramarkkinat ovat aivan oma maailmansa, oli meille helpoin vaihtoehto päättää lähteä Suomeen. Suomalaisena saisin palata maahan ulkomaalainen puoliso mukanani ja isäni oli onnistunut järjestämään meille kalustetun yksiön, jossa voisimme asua. Järjestely ei ollut ihan optimaalinen ja tuskastutti hieman, mutta silti se tuntui tilanteeseen nähden parhaalta vaihtoehdolta. Varasimme siis lennot tälle viikonlopulle.
Lue myös: Varo, mitä toivot…
Jotta tilanteeseen tulisi vielä hieman lisää jännitystä, satuin viime viikon perjantaina bongaamaan alaoveltamme kiinteistönvälittäjän ilmoituksen, jossa kerrottiin, että alueella voisi nyt olla hyvä tilaisuus saada asunto kaupaksi. Vaikka viihdymme asunnossamme hyvin, olemme jo parisen vuotta miettineet sen mahdollista myymistä, sillä ajatus siitä, että voisimme elää täysin velatonta elämää pienemmässä matalakuluisessa asunnossa innosti meitä molempia.
Otimme kiinteistönvälittäjään yhteyttä ja hän kävi heti maanantaina katsomassa asuntomme. Sen jälkeen tilanne nytkähti vauhdilla eteenpäin, kun allekirjoitimme myyntisopimuksen välittäjän kanssa, valokuvaaja kävi kuvaamassa asuntomme ja kiinteistönvälittäjä laittoi ilmoituksen jo samalla viikolla verkkoon.
Koska tilanne vuokralaisemme kanssa ei ollut muuttunut, olimme mieheni kanssa kuitenkin valmistautuneita lähtemään Suomeen. Asunnon esittely välittäjälle ja kuvaus onnistuivatkin helposti juuri siksi, että olimme joka tapauksessa jo pakanneet kaikki irtotavaramme matkalaukkuihin ja puunanneen asunnon vuokralaista varten.
Koska asuntomme kuitenkin oli mennyt myyntiin ja kiinteistönvälittäjä oli suunnittelemassa sinne jo mahdollisia näyttöjä tulevalle viikolle, päädyimme lykkäämään lentojamme muutamalla päivällä, eli siirtämään ne alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kuun vaihteeseen pelataksemme meille hieman lisää aikaa.
Vuokralaisemme tiesi tilanteestamme ja meillä olisi oikeus irtisanoa vuokrasopimus kolmen kuukauden irtisanomisajalla, eli voisimme olla sen ajan Suomessa ja sen jälkeen palata asunnollemme tai myydä sen pois ja ostaa uuden, edullisemman asunnon.
Ajatus Suomeen lähdöstä oli saanut meidät miettimään paljon ja varsinkin mieheni koki sen hieman epämukavaksi. Minusta ajatus koti-Suomeen paluusta tuntui hyvältä, mutta ruotsalainen mieheni ei ollut ihan yhtä sinut asian kanssa, vaikka arvostikin Suomen Ruotsia tiukempia säädöksiä. Asuminen jonkun toisen (itseasiassa jo edesmenneen henkilön…) tavaroiden keskellä ei tuntunut kuitenkaan kauhean kotoisalta varsinkaan, kun hän ei edes voisi soittaa instrumenttejaan.
Lue myös: Vietnamiin vai Korsoon? Katsotaan, miten käy!
Olimme kuitenkin puhuneet asiasta paljon ja torstaina totesimme toisillemme, että Suomeen lähtö olisi juuri nyt hyvä juttu. Kaikkein parasta olisi vain lukittautua omaan kotiin, mutta koska se ei juuri nyt näyttänyt olevan mahdollista, olisi Suomeen lähtö meille se toiseksi paras vaihtoehto. Suomi tuntuu hoitavan tilannetta hyvin, joten siellä on nyt hyvä olla.
Olimme näissä tunnelmissa, kun keskiviikkoiltana saimme tiedon, että tulevan viikon lentomme on peruttu. Vaihdoimme äkkiä toiselle lennolle, joka sekin ilmoitettiin peruutetuksi. Palasimme siis alkuperäiseen suunnitelmaamme lentää Suomeen jo viikonloppuna, sillä tuo lento oltiin edelleen toteuttamassa.
Veimme seuraavana päivänä kiinteistönvälittäjällemme asuntomme avaimet, jotta hänellä on pääsy asuntoomme alkuviikosta ennen kuin vuokralainen muuttaa tänne. Samalla ilmoitimme vuokralaisellemme, mistä hän saisi asuntomme avaimet tänne saapuessaan ja totesimme, että meidän olisi tässä tilanteessa tosiaankin mahdollista vuokrata asuntomme vain kolmeksi kuukaudeksi ja laitoimme vuokrasopimuksen irtisanomisesta illalla vielä kirjallisen ilmoituksen.
Aloin perjantaina olla niin tuskastunut asioiden jatkuvaan muuttumiseen ja tilanteiden elämiseen, että olin jopa alkanut odottaa, että pääsemme Suomeen ja voimme vain vetäytyä koronayksiöömme. Olin aivan uskomattoman kiitollinen, että meille oli järjestynyt mahdollisuus tuosta majoituksesta ja vaikka vieraan ihmisen tavaroilla täytetty yksiö ei ollutkaan optimaalisin juttu, toi se kuitenkin ihanan turvallisuuden tunteen tässä tilanteessa.
Jotta jännitysnäytelmä ei kuitenkaan olisi ohi ihan niin nopeasti, saimme perjantaina vielä yhden puhelun. Tällä kertaa soittaja oli vuokralaisemme, joka kertoi päättäneensä, ettei hänelle ole juuri nyt optimaalista muuttaa pohjoisesta Tukholmaan, jos tiedossa on asunto vain kolmeksi kuukaudeksi ja koronapiikkikin tekee tuloaan.
Hän kertoi olleensa yhteydessä nykyiseen vuokranantajaansa, joka lupasi, että hänen olisi mahdollista jäädä asuntoonsa, joten hän ehdotti, että purkaisimme vuokrasopimuksen.
Olimme tietysti haltioissamme siitä, että saisimme jäädä asuntoomme. Tällaisen epävarmuuden keskellä varmuus siitä, että on oma koti, jossa voi pysyä, on ehdottoman tärkeä turvallisuudentunteen lisääjä. Samalla meistä kuitenkin tuntui myös hyvältä, että voisimme jatkaa asunnon mahdollista myyntiä joustavalla sisäänmuuttomahdollisuudella, sillä asunnon myynnin tuoma taloudellinen varmuus tuntui sekin älyttömän hyvältä taloutilanteessa, jonka koronavirus synnyttää.
Huomasimme perjantaina siis helpotuksesta ja palautimme vuokralaisemme hänen vuokravakuutensa. Koska niin monta palapelin osaa on kuitenkin vaihtanut viimeaikoina paikkaansa hyvinkin nopealla tahdilla, emme uskaltaneet ennen lauantai-iltaa perua sunnuntai-illan lentoamme siltä varalta, että jotain vielä sattuu.
Nyt sunnuntaina alamme vihdoin pikkuhiljaa uskoa, että voimme tosiaan jäädä asuntoomme, mutta emme ole vieläkään uskaltaneet purkaa matkalaukkujamme, vaan elämme niistä.
Tällä hetkellä en usko, että asuntomme myytäisiin kovin nopeasti, mutta jos meillä kävisi tällainen tuuri, on meillä mielessä jo tiny house -henkinen pieni talo, josta olemme olleet kiinnostuneita ja jonka myyjään olemme olleet yhteydessä. Sen ostaminen edellyttäisi kuitenkin tämän asunnon myyntiä, joten en uskalla vielä antaa mielekuvitukseni laukata pidemmälle.
Juuri nyt olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että voimme pysyä kodissamme ja olemme käyneet täyttämässä ruokavarastojamme, jotta meidän ei tarvitse käydä kaupassa turhan usein.
Myönnän, että Ruotsin omalla linjalla menevä suhtautuminen koronavirukseen hirvittää minua edelleen, mutta niin kauan kun voin parhaani mukaan pysytellä kotona turvassa (ja huolehtia, että kauppareissujen jälkeen pesen huolellisesti käteni) koemme, että tällä hetkellä on parasta, että pysymme kotona.
Toivon myös, ettei uusia juonenkäänteitä tulisi vastaan ihan heti, sillä näissä viime viikkojen jatkuvasti muuttuneissa kuvioissa on ollut niitä minunkin seikkailua kaivanneeseen makuuni jo aivan tarpeeksi.
Nyt siis vain toivon, että pysymme täällä molemmat mieheni kanssa mahdollisimman terveinä ja ettei koronatilanne Ruotsissa räjähdä käsistä. Vaikka muuttuneet tilanteet ovatkin aiheuttaneet ajoittaista sydämen tykytystä, on kaikki edelleen arjessamme paremmin kuin hyvin enkä voi kuin olla kiitollinen siitä, kuinka asiat ovat lopulta järjestyneet ja että läheisemmekin ovat pysyneet terveinä.
MILLAISIA YLLÄTYKSIÄ JA MUUTOKSIA KORONA ON TEIDÄN ARKEENNE TUONUT?
Minun arkeni on muuttunut.
Tällä hetkellä se on äärirajoilla liikkumista sairaanhoitajana akuutilla osastolla. Olen kiitollinen jokaisesta työkaverista ja heidän panoksestaan. Pitkää päivää, ei taukoja….. voih, kun tämän kriisin ohitettuamme työnantaja ja valtio muistaisi panostustamme arvostamalla työtänme muutakin kuin kauniilla sanoilla. Eettinen ha miraalinen omatuntoni ei anna myöten että jättäisin nyt apua tarvitsevan sitä ilman. Mutta lupaan itselleni että tulevaisuudessa rakastan myös itseäni vaatimallaminulle sen mikä minulle kuuluu tekemästäni arvokkaasta työstä.
Tsemppiä! Kiitos, teet arvokasta työtä 🧡
Kiitos, että jaoit nämä ajatukset. <3 Tuntuu tosiaan aivan uskomattomalta, mihin kaikkeen sairaanhoitajat nyt varsinkin venyvät ja jälleen ihmetyttää se, ettei peruspalkka ole työssä korkeampi. Sairaanhoitaja jos kuka ansaitsisi saada varsin korkean palkan. On aivan mahtavaa, että on kaltaisiasi ihmisiä, jotka auttavat tällaisessakin tilanteessa muita. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka suuresti kunnioitan tuota. Toivon, että pysyt terveenä ja jaksat sekä myös ennen kaikkea sitä, että valtio tosiaan muistaisi sairaanhoitajien panostusta muullakin kuin näteillä sanoilla. <3
Kukkis, kiitos teille kaikille arvokkaasta tuöstä! 🙏🙏 Tässä niitä kauniita sanoja nyt ja toivottavasti todella tämä kriisi avaa silmät kaikille ja tulevan laman jälkeen jatkossa aletaan panostaa uuden yhteiskunnan rakentamisessa niihin asioihin, joilla todella on merkitystä eli ihmisten terveydellä ja hyvinvoinnilla❣️
Ihanaa, että voitte jäädä kotiin ❤️
Meillä on ensimmäinen viikko kotona kyhjöttämistä takana, eikä oo ollu yhtään vaikeeta ☺️ Mies tekee etätöitä ja mä köllötän sohvalla 😂 Ei vaiskaan, kyllä mä siivoon ja kokkaan, vähän kotirouva tyyliin!
Onnea kyhjöttelyyn ☺️
Nää kaks kommenttia peräkkäin kertoo kyllä kaiken tämän hetkisestä tilanteesta.
Jep, kyllähän meiltä meni kanssa matkat uusiksi. Kummallista on myös, että minä/mieheni/lapseni ei käydä missään harrastuksissa, tai käytännössä missään. Lapset käy koulua kotona ja minä lenkitän koiraa :D. Itse en kyllä koe minkäänlaista ahdistusta siitä, että ihmiskontaktit on vähissä.. Päinvastoin, kehtais vaa laittaa koko whatsapin kii. Nyt odotan varmistusta miten kahvila jossa työskentelen jatkaa vai jatkaako. Lomautus uhkaa. Tämmöinen erikoinen kevät ja vaikka mulla ei ole kauheita summia säästössäkään niin ei minua ahdista, ei pelota. Se on nyt joku muu joka laivaani heiluttaa, minä vain pidän kiinni.
Tsemppiä sinne teille!!
Tsemppiä! Nämä elämänmuutostilanteet ovat kyllä sellaisia, että kun lähtee tapahtumaan, niin tapahtuu kunnolla! Mekin mietittiin asuntomme myyntiä pari vuotta, kun näytti siltä, ettei olla hetkeen palaamassa.
Viime syksynä sitten myytiin ja nyt olen päätöksestä todella iloinen. Ajoitus oli täydellinen. Korona vei työt, kun emme pääse matkustamaan ja olemme Belgradissa ulkonaliikkumiskiellossa, joten velattomuus on tällä hetkellä todella helpottava asia. Olisi ollut todella rankkaa selviytyä asuntolainoista, jos vuokralaisille olisi tullut maksuvaikeuksia, kuten usein aiemmin on tullut.
Jotenkin nämä intuitiolla tehdyt isot muutokset ovat osuneet nappiin ja helpottaneet vastoinkäymisissä. Nyt sitten vain suunnitellaan mistä saisi tuloja.
Kukkis, iso kiitos ja paljon tsemppiä sinulle ja teidän ammattikunnalle! ❤️ Toivottavasti tämä huomioidaan myös teidän palkoissa jatkossa. Itselläni on myös elämä mullistunut korona-epidemian vuoksi. Olen kauneushoitolayrittäjä ja yritystoimintani on pysähtynyt lähes kokonaan. Uusia aikoja ei varata, asiakkaat peruvat aikoja, silti laskunippu ei pienene yhtään, vaikka tulot on tippunut lähes 0. Säästöjä ei ole, kotona on kipeä lemmikki jonka eläinlääkärilaskuihin on huvennut kaikki säästöt ja lisää on tulossa. Elinkeino ja jatko on hyvin epävarmaa tällä hetkellä, voin vain toivoa että tulen saamaan jotain niistä tuista joita valtio on kaavaillut meille. Toki nekin on tarkoitettu vain normaalisti hyvin kannattaville yrityksille, enkä tiedä lasketaanko aloittelevaa yritystäni vielä tarpeeksi kannattavaksi niillä mittareilla. Hallituksen suositus on, että kampaamot ja kauneushoitolat olisi suljettuina, sillä emme pysty millään pitämään sopivaa turvaväliä asiakkaaseen. Vaikka haluaisikin noudattaa hallituksen suositusta, ei se ole yksinkertaista, sillä jos asiakas ei pääse minulle hoitoonsa, menee hän viereiseen hoitolaan, joka on auki. Hoitoloissa yritetään desinfioida, suojata käsineillä ja maskeilla itsemme, koska ihan omalla riskillähän me hoitoja tällä hetkellä teemme. Toivoisinkin että hallitus saisi määrättyä asetuksen, jolla suljettaisiin meidät siksi aikaa kun epidemia on valloillaan, sillä asiakkaita on jo nyt todella vähän ja tämä olisi tasapuolisinta meille yrittäjille. Tsemppiä kaikille tänä aikana!