5 vinkkiä minimalistiseen vaatekaappiin

Olen blogissani maininnut useaan kertaan, kuinka minimalistinen ajatusmaailma kiehtoo minua monessa mielessä. Ostelen esimerkiksi hyvin vähän vaatteita ja vaatekaappini sisältö onkin melko simppeli. Koska useampi on ilmaissut kiinnostuksensa juurikin minimalistista vaatekaappiani kohtaan ajattelin, että voisin postailla teille aiheesta muutamia postauksia.

Aivan kuten meikkienkin kanssa, olin joskus aikoinaan tyypillinen hamstraaja myös vaatteiden kanssa. Ostin yksittäisiä vaatekappaleita, koska ne näyttivät sillä hetkellä kivoilta ja ajattelin minulta varmasti löytyvän jotain, jonka kanssa voin niitä pitää. Shoppailu oli kivaa ajanvietettä ja vaatteita kertyi kotiin reilusti aivan kuten useimmilla muillakin naisilla, mutta silti minusta tuntui usein, ettei vaatekaapissani ollut mitään päällepantavaa.

Ensimmäinen sysäys kohti minimalistisempaa vaatekaappia tuli, kun löysin joitakin vuosia sitten tyylini. Ennen se vaihteli päivittäin mielialan mukaan paljonkin ja vaatekaapista oli löydyttävä jotain jokaiseen olotilaani.

Parisen vuotta sitten tajusin kuitenkin, että viihdyn paljon paremmin mekoissa ja hameissa kuin housuissa ja pikkuhiljaa housut ovatkin jääneet lähes kokonaan pois vaatekokoelmastani. Kylminä pakkaspäivinä ja hameen kanssa hankalasti suoritettavia aktiviteetteja vaativana hetkinä puen yhä housut jalkaan, mutta muuten ne kuuluvat asuuni vain urheillessani. Pikkumustat alkoivat hiipiä vaatekaappiini ja tyylini alkoi syntyä. Minusta tuli naisellisten yksinkertaisen vaatteiden käyttäjä.

Toinen sysäys tuli pari vuotta sitten kuultuani kapselivaatekaapista. Tutustuin Project 333 -sivustoon ja sain kipinän ajatuksesta, että vaatekaapissani olisi kerralla vain 33 vaatetta, joita vaihtaisin kolmen kuukauden kausissa. Elin ajatuksen mukaisesti yhden kauden ja hieman toistakin, mutta sitten tuli pari muuttoa, epäkäytännöllistä pahvilaatikkoelämää ja hieman kaikkea muutakin, minkä vuoksi homma hieman jäi.

Kun sitten syksyllä 2014 lähdin Lontooseen vaihtoon, pakkasin mukaani minimalistisen garderobin ja muistin sen kanssa eläessäni jälleen, miksi elämä pienen vaatekaapin kanssa oli niin ihanaa ja huoletonta. Suomeen palatessani ja opiskelijakämpässä parin huonekalun ja kiireen aikaansaaman sekasotkun keskellä en ehtinyt enää miettiä kapselivaatekaappia, mutta muutettuani Tukholmaan ja saatuamme vaatehuoneemme kuntoon otin sen jälleen viime kesänä pysyväksi osaksi elämääni.

Postailen teille mielelläni kapselivaatekaapistani tarkemmin toiste, mutta ajattelin tänään jakaa omia vinkkejä siihen, kuinka omaa vaatekaappiaan voi helposti lähteä selkeyttämään jo turhia ostoksia välttelemällä.

Näiden vinkkien avulla on helppoa saada karsittua niitä turhia hankintoja, jotka eivät tee vaatekaapista yhtään täydellisempää tai tuo helpotusta niihin ”minulla ei ole mitään päällepantavaa” -tilanteisiin.

Nämä ovat viisi sääntöä, joita itse noudatan minimalistisessa vaatekaapisani:

1. Ostaessani vaatteita en kotiuta mitän sovittamatta sitä ensin.

Kun näkee kaupassa kiinnostavan vaatteen ja aikaa on liian vähän tai sovituskoppiin meneminen pitkän jonon, liian hankalien omien vaatteiden tai minkä tahansa (teko)syyn varjolla ei houkuta, sortuu moni päätökseen ostaa vaate ja kokeilla sitä vasta kotona. ”Voihan sen palauttaa sitten eikä tämä edes maksa paljon,” ajatellaan. En varmasti ole ainoa, joka on kotona vaatetta kokeillessaan huomannut, ettei se näytäkään niin hyvältä kuin mitä oli toivonut. Enkä usko myöskään olevani ainoa, jolta on syystä tai toisesta silti jäänyt palauttamatta vaate, koska asia unohtui tai kauppaan oli vaan liian hankalaa saada mentyä uudelleen oman aikataulun puitteissa.

Kun päättää, ettei kotiuta mitään sovittamatta, karsii jo melkoisen määrän hukkaostoksia. Jos vaate oikeasti on sellainen, että sen haluaa, voi sen paksun talvitakin ja ne tiukat farkut kyllä riisua ihan vaan varmistaakseen, että vaate oikeasti sopii ja on sellainen, millaiseksi sen kuvittelikin.

2. Ostan vain vaatteita, jotka tuntuvat täydellisiltä jo päälle pukiessa.

Tämä on minulle todella tärkeä sääntö. Tiedättekö ne vaatteet? Ne sellaiset, joiden ei tarvitse olla edes kokonaan vedetty päälle kun olo tuntuu jo siltä, että ne ovat täydellisiä. Näihin törmää harvoin, mutta kun se oikea sattuu kohdalle, sen kyllä tietää.

Pahin virhe ovat vaatteet, jotka päälleen vedettyä saavat aikaan ”No joo…” -olon. Nämä vaatteet ovat niitä ”ihan kivoja”, jotka päällään sovituskopissa seistessä miettii, että ”Onhan tää aika kiva, jos yhdistän tämän siihen juttuun tai käännän tämän kohdan aina näin”.

En tahdo itse kotiini yhtäkään vaatetta, josta joudun aina miettimään, että se näyttää hyvältä kunhan yhdistän sen jollakin tietyllä tavalla tai käytän sitä aina vaikkapa neuletakin kanssa, jotteivät rintaliivini näy paidan selkämyksestä. Kun heittää hyvästit kaikille vaatehankinnoille, jotka sovituskopissa päälleen vedettynä aiheuttavat vähänkin epäilyksiä, on jälleen askeleen lähempänä täydellistä vaatekaappia.

3. Ostan vain vaatteita, joita tiedän voivani yhdistellä jo omistamiini vaatteisiin.

En tahdo ostaa vaatteita, joiden ostaminen vaatii lisää hankintoja. En siis osta vaatetta, joka on itsessään kaunis, mutta jota en voi yhdistää useisiin minulla jo oleviin vaatteisiin. Tahdon, että vaatekaappini sisältö pelaa yhteen ja että suurin osa vaatteista toimii keskenään. Tämä helpottaa esimerkiksi pakkaamista, sillä pärjään aina vain muutamalla vaatekappaleella ja parin yön reissut sujuvatkin yleensä vain yhdellä mekolla ja neuletakilla.

4. En osta vaatteita vain ”tiettyyn tilanteeseen”.

Pyrin ostamaan vain vaatteita, joita eri tavalla yhdistelemällä voin käyttää niitä niin vapaa-ajalla, töissä kuin jopa juhlissakin. Käytän arjessa paljon helppoja pikkumustia, jotka ovat asiallisia työpaikalla yksinään, joista voi tehdä rennompia vaikka neuletakin ja huivin avulla sekä kenkiä vaihtamalla tai joiden kanssa minulla ei olisi mitään ongelmaa lähteä suoraan töistä vaikka teatteriin tai juhlimaan. Tahdo vaatteideni olevan monipuolisia, helppoja ja siistejä, mutta silti mukavia.

5. Menen vaatekauppaan vaan etsiäkseni tiettyä asiaa.

Jos shoppailen, en lähde kaupoille vaan katsomaan löydänkö jotain kivaa. Mietin etukäteen, mitä olen lähtemässä hankkimaan ja keskitän etsintäni siihen. Jos sattumalta näen täydellisen hameen neuletakkia etsiessäni niin voin tottakai ostaa sen, mutta olen huomannut, että teen huomattavasti vähemmän hankintoja, kun kaupoissa pyöriessäni keskitän ajatukseni juuri sen tarvitsemani asian etsintään.

Millaisia vaateshoppailijoita te olette?