Kun kosmetiikan lainsäädäntöä käy läpi nopealla istumalla, kuulostaa se kaikin puolin varsin järkevältä. Kun kuitenkin ottaa suurennuslasin ajatuksella käteensä huomaa, että siellä on outoja ja mystisiä kohtia, joihin kaipaa lisäselvitystä.
Minä olin Lontoossa koulussa ollessani se piinaavaa ja ärsyttävä suomalaistyttö, joka tahtoi aina tietää, että miksi ja miten niin, jos asiassa kuulosti olevan aukko (tai vaikka ei kuulostanutkaan, mutta en selkeästi nähnyt, mistä tiedon voisi itse lukea).
En ollut kertonut luokkakavereilleni pitäväni blogia, joka oli yksi syy, miksi näitä aukkoja kaivan, joten voin vain kuvitella heidän ajatuksensa, kun tuhannen kerran nostin käteni luennolla pystyyn pyytäessäni tarkennusta, mutta onneksi olin sentään heidän riesanaan vain viime syksyn.
Kirjoitin aiemmassa Inside the Industry -postaussarjan osassa siitä, kuinka kosmetiikkatuotteen määritelmän mukaisesti kosmetiikkatuotteeksi lasketaan ”aine tai seos, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa (epidermis, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen”.
Tämä määritelmä on ihan suoraan laista lukien (paitsi että suomennuksessa puhutaan ihosta ja alkuperäisessä, englanninkielisessä versiossa se tarkennetaan ihon pintakerrokseksi epidermikseksi, joksi sen siksi tässäkin muutin).
Kuten tuossa postauksessa tuli ilmi, saa kosmetiikkatuotteen vaikutuksille esittää siis vain sellaisia väitteitä, jotka menevät yhteen lainsäädännön kanssa. Jos tuote siis väittää vaikuttavansa vaikkapa dermiksessä, jossa elastiini ja kollageeni ovat säikeinä ja jossa verisuonet kulkevat, ei sitä voi enää pitääkosmetiikkatuotteena.
Yksi aiheeseen liittyvä suuri kysymys heräsi kuitenkin mieleeni, kun meillä oli luentoja kosmetiikan aktiiviaineista ja tuotelupauksista.
Parin luennon ajan sain nauttia kosmetiikkamaailman supermies Steve Bartonin viihdyttävästä tavasta ilmaista asiat, mutta myös samalla heittää hänelle kehiin ne kaikkein haastavimmat, mieltäni askarruttaneet kysymykseni.
Eräällä luennollaan hän kertoi, kuinka mielettömiä tuloksia oli saanut aikaiseksi tutkimuksessaan, joka osoitti peptidien kollageenin aktivointiin liittyvää vaikutusta ihon dermiksessä.
Eteemme heijastetut kuvat olivat puolestaan puhuvia ja raportista todellakin kävi ilmi, että hänen peptidinsä kykenivät vaikuttamaan dermiksessä erittäin hyvin lopputuloksin.
Nostin kuitenkin kärppänä jälleen käteni, sillä halusin tietää, kuinka tuota vakuuttavaa testitulosta voi muka käyttää kosmetiikassa – puhuttiinhan siinä ihon alueesta, joka sijaitsi kosmetiikan lainsäädännön määritelmän mukaisesti epidermiksen ulkopuolella.
Steve ei ollut varma, mitä tarkoitan ja vastasi, että tutkittua asiaa sovelletaan tietysti käyttämällä peptidejä kosmetiikkatuotteissa.
”Kuten lakikin määrittelee, on kosmetiikkatuote tuote, jota käytetään ihon ulkoisilla osilla ja nimenomaan epidermiksessä, joten nyt kun sinä osoitat tehoaineesi vaikuttavan dermikseen, niin miten se sitten toimii kosmetiikkatuotteessa, joka ei voi vaikuttaa sinne?” kysyin häneltä ja sain vastauksen, joka mullisti jälleen ajatteluni:
”Missään ei sanota, ettei kosmetiikkatuote voisi vaikuttaa dermiksessä. Laki vain sanelee, että kosmetiikkatuotteeksi kutsuttava tuote vaikuttaa epidermiksessä, eli jos väittäisin sen vaikuttavan syvemmällä, menisivät lupaukseni lääketieteen puolelle, mutta koska en missään vaiheessa väitä (eng. claim) niin, on tämä siis kosmetiikkatuote.”
”Ahaa… eli siis tuote voi vaikuttaa epidermistä syvemmällä, mutta koska et väitä tuoteväitteessä (engl. product claim), että se tekisi niin, voit myydä sitä kosmetiikkatuotteena ja samalla säästää aikaasi ja rahaasi testauttamatta sitä lääkkeeksi?”
”Aivan.”
Okei. Hyväksyin tämän selityksen – kunnes sitten kotona mietin asiaa syvemmin.
Kuten olen aiemmin Inside the Industry -postaussarjassa kertonut, täytyy kosmetiikkatuotteelle laatia turvallisuusraportti, kun se tuodaan EU:ssa myyntiin. Turvallisuusraportissa käsitellään kaikki tuotteen ainesosat ja selvitetään, että ne varmasti ovat turvallisia siinä yhteydessä käyttää.
Turvallisuusraporttia puolestaan käytetään osana Product Information Filea, josta olen myös blogiin postannut ja jollainen jokaisesta EU:ssa myytävästä kosmetiikkatuotteesta täytyy olla olemassa ja jossa käydään läpi kaikki tuotteesta olemassa olevat testitulokset, joihin tuotteen väitteet perustetaan.
On siis oletettavaa, että jos tuote kerran kykenee korjaamaan ihon kollagenia peptideillään, on siitä kertova testidata olemassa Product Information Filessa.
Kuinka mikään firma voi siis pitää hallussaan tuotteen PIF-dokumentia testituloksineen, jotka kertovat kosmetiikkana myytävän tuotteen ainesosien selkeästi vaikuttavan epidermistä syvemmälle, mutta eivät silti oikeastaan kuitenkaan väitä tuotteen tekevän niin? Tämä meni yli ymmärrykseni.
Vai hetkinen – määritelläänkö kosmetiikaksi tarkoitettu tuote sittenkin siis ihan sen perusteella vaan, mitkä sen kuluttajille kohdistuvat markkinointilauseet ovat, eli mitä sen väitetään tekevän?
Olin siis jälleen valmis iskemään ja odotin kieli pitkällä seuraavaa luentoamme Steve Bartonin kanssa.
”Muistako, kun kysyin viimeksi siitä, että mihin tuote saa vaikuttaa ja vastasit, että kun et väitä sen vaikuttavan epidermistä syvemmälle, olet turvassa?”
”Kyllä.”
”Onko siis niin, että laissa esitetty kosmetiikan määritelmä ei oikeasti tarkoitakaan sitä, miten kosmetiikkatuote itsessään oikeasti vaikuttaa, vaan laissa määritellään vain millaisena tuotteena kosmetiikkatuotetta saa markkinoida?”
”Kyllä.”
Tarkistin asian vielä lainsäädännönopettajaltani päätyen samaan vastaukseen. Mind blowing!
Kosmetiikkatuotteilla voi siis olla yllättävänkin tehokkaita ja tutkittuja vaikutuksia, mutta niistä ei vaan saa markkinoinnissa mainita, ettei tuotteesta tule lääkettä. Ohhoh.
Toisaalta vastaus masensi minua, sillä se tarkoitti, että kosmetiikka voisikin vaikuttaa syvemmällä vaikkei sitä olisi tutkittu yhtä tehokkaasti kuin lääkeaineita.
Toisaalta se kuitenkin myös miellytti minua, sillä sehän tarkoitti sitä, että kosmetiikkatuote voisi vaikuttaa yllättävänkin tehokkaasti eikä kosmetiika suinkaa ollut pelkkää hölynpölyä.
(Syy siihen, miksi Steve oli muuten ryhtynyt siihen edellisessä sarjan postauksessa esillä olleeseen peptidi-tutkimukseen oli siinä, että hän oli haastanut erään toisen herrasmiehen, joka oli eräässä tilaisuudessa väittänyt hänelle, ettei kosmetiikka voi tehdä mitään ja halusi osoittaa tämän väitteen vääräksi.)
Mieleen tulee tietysti väkisinkin kysymys, miksei siitä kosmetiikaksi suunnitellusta tuotteesta sitten voisi vaan tulla lääkettä, jos se kerran vaikuttaa niin tehokkaasti? Tai voidaanko mikä tahansa kosmetiikkatuote oikeasti saada vaikuttamaan kovinkin syvällä?
Palaan noihin asioihin lähitulevaisuudessa lisää uusien Inside the Industry -postausten merkeissä!
Vastaus tuohon kysymykseen, miksi kosmetiikkatuotteesta ei voisi tulla lääke, on siinä, että se yksinkertaisesti maksaa liikaa ja vie aikaa. Vertaapa nyt vaikka siihen, että lääkekehityksen kaari on noin 10 vuotta, ja siihen sisältyy todella paljon kalliita ihmisillä tehtäviä tutkimuksia.
T. Lääketutkimuksen ammattilainen
Tiivistit tulevan postaukseni sisällön jo aika hyvin, että kiitos vaan etukäteisvalotuksesta. 😉
Ooops!
😀
Hmm.. Blogiasi pitkään seuranneena tämä oli erittäin mielenkiintoinen postaus! 🙂 Muistan, kun puhuit aiemmin juurikin siitä, että olit ajatellut kosmetiikkatuotteiden vaikuttavan vain ihon pintakerroksissa ja tietosi perustui nimenomaan kosmetiikkalainsäädäntöön, joka kuitenkin jättikin tällaisen "porsaanreijän". Itse en ole asiaan enempää perehtynyt ja jäänkin nyt innolla odottamaan jatkoa postaussarjallesi nimenomaan tässä vaikuttavuusasiassa! 🙂 Myös ylipäätänsä nämä kosmetiikan turvallisuuteen ja koostumuksiin perustuneet Inside the Industry -postaukset ovat olleet todella mielenkiintoisia! 🙂
Kiva kuulla, että ovat kiinnostaneet! 🙂
Tällaiset postaukset ovat tosi mielenkiintoista luettavaa, anna tulla vaan jatkossakin!
Mukava kuulla, että ovat kiinnostavia, tulossa lisää! 🙂
Nyt meni kyllä täällä tiedot uusiksi jos lakia tosiaan noin voi tulkita. Raija Kara yhdellä kurssilla opetti ihan eri tavalla. Mind blown!
Aiheesta tulossa lisää vielä, sillä ei silti ole noin yksinkertaista. 🙂
Musta tämä kuulostaa aika karmivalta. Eli kosmetiikkatuote saattaakin vaikuttaa syvemmällä, kuin minulle kerrotaan. Eikö se ole kuluttajan harhaanjohtamista? En ole ollenkaan varma, haluanko tuotteen vaikuttavan niin syvälle. Se voi myöhemmin paljastua haitalliseksi. En jotenkin nyt hahmota :/
Juurikin näin, mutta älä huoli: syvemmälle vaikuttaminen ei todellakaan tapahdu noin vaan vaan on todella haastavaa. Tästä tulossa lisää! 🙂
Tiedätkö, mihin perustuu ns. liposomivoiteiden teho? Näissä mainostetaan ihon läpi imeytyvän eri aineita, (mm. nivelten kipua lievittävä MSM). Ei niitäkään tietämäni mukaan ole testattu lääkevalmisteiden vaatimalla tavalla 🙂
Näistä en tiedä mitään, mutta mielenkiintoinen aihe perehtyä lisää! 🙂
Liposomivoiteiden teho perustuu siihen, että ne sisältävät lipidivesikkeleitä, jotka voivat läpäistä ihon pintakerroksen. Liposomit ovat ambifiilisten fosfolipidien vedessä muodostamia pallomaisia rakenteita, joiden kaksoiskuori muodostuu lipofiilisistä rasvahapoista ja hydrofiilisistä osista, jotka suuntautuvat vettä sisältävään pallon keskiosaan ja ulkopuoliseen vesifaasiin. Samoin kuin soluissammekin. 🙂
Liposomit imeytyvät ihon pintakerrokseen sarveissolujen välitilaan, jossa niiden sisältämät fosfolipidit ja muut rasvahapot jne. pääsevät imeytymään ympäröivään kudokseen sitä kosteuttaen.
Lipidivesikkelit voivat kulkeutua dermikseen asti, riippuen tosin monesta tekijästä. Läpäisyyn on useampikin tapa riippuen vesikkelin lipidikoostumuksesta, koosta, kerroksista ja pintavarauksesta. Dermikseen kulkeutuminen voi tapahtua joko kokonaisena tai osina, hyödyntäen ihon osmoottista gradienttia ja kudoksen kosteus tasapainoa, lateraalista diffuusiota tai hikirauhasten/ihokarvojen jne…
T. Biokemisti
Kiitos biokemistille perinpohjaisesta vastauksesta!
Epäselvää on edelleen, mihin nuo mahdollisesti dermikseen asti kulkeutuvia aineita sisältävät voiteet kuuluvat lainsäädännössä – kosmeettisten tuotteiden vai lääkevalmisteiksi luokiteltujen kategoriaan..?
Olen ymmärtänyt, että sekä esim. Yhdysvaltojen että EU:n lainsäädännön mukaan ihoon syvemmin vaikuttavat tuotteet ovat lääkevalmisteiden luokassa, vaikkakin sitten reseptivapaita 'over the counter'..
Kuitenkin näen noita liposomivoiteiksi mainostettuja myynnissä hyvin avoimesti – esim. NOW -firman MSM-valmiste iherb-nettikaupassa. (NOW on todella tunnettu amerikkalainen brändi, jonka valikoimissa on kaikkea kuivatuista rusinoista, jauhoista ja lisäravinteista jalkavoiteisiin…)
Tämä riippuu ihan tosiaan vain siitä, mihin niillä tuotteilla väitetään vaikuttavan. Ja siis vaikka joku aine kykenisi tekemään jotakin syvemmällä ihossa tuotteen muu koostumus voi vaikuttaa paljonkin siihen kulkeutuuko se koskaan sinne asti. Mutta siis kosmetiikkalainsäädännöstä löytyy liite, jossa on aineet, joita ei saa käyttää kosmetiikkavalmisteissa (liite II).
Nyt oli kyllä mielenkiintoinen postaus. Joo, aikamoista. Aika hämmentynyt olo jäi, että mitä tästä nyt pitäisi ajatella ja miten. Että toisaalta aika kiva, että tuotteet voivat oikeasti vaikuttaa tehokkaasti, mutta toisaalta aika epäilyttävää myös jos tuote toimii lääkkeenomaisesti, muttei sille ole tehty vastaavia tutkimuksia kuin lääkkeelle.
Älä silti huoli! Ihon tehtävänä on kuitenkin toimia suojana eikä sen läpi todellakaan voi helposti imeyttää aineita. Lisää juttua tulossa aiheesta. 🙂
Huh, mikä postaus. Eikö tällainen ole jollain tavalla kuluttajien suoranaista huijaamista..? Mielenkiintoinen aihe todentotta.
Mielenkiintoinen aihe, joka ei tosiaan ole ollenkaan yksinkertainen! 🙂
Hieno postaus! Minua on aina kauneudenhoitoalan opiskelijana kiinnostanut juuri tämä kysymys! Mutta vieläkin jäi kaivertamaan, että jos tuotetta ei saa markkinoida dermikseen asti vaikuttavana, niin miksi sitten kosmetiikkamainoksissa mainostetaan esimerkiksi että tuote kiihdyttää jotakin toimintoa joka kuitenkin tapahtuu dermiksessä? Ja kyllähän kuulee mainostettavan että "vaikuttaa syvällä ihossa". Onkohan tähänkin jokin porsaanreikä jolla voidaan asioita kierrellä?
Hirveän mielenkiintoinen aihe! =)
Mainonnan harmailla rajoilla liikutaan esimerkiksi esittämällä, että tuote sisältää ainetta X, jonka tiedetään vaikuttavan siihen tähän ja tuohon. Näin ei sanota TUOTTEEN suoraan tekevän sitä, mutta aineen X on kyllä voitu _koeputkessa_ (josta on vielä pitkä matka iholla oikeasti niin vaikuttamiseen) todeta tekevän väitettyä asiaa.
Olipas mielenkiintoista! Näin skeptikkona piti ihan käydä googlettamassa miten peptideiltä onnistuu aineiden kuljetus ihon läpi (hajoavat niin helposti ruoansulatus järjestelmän läpi kulkiessa, ettei peptidi hormoni pillereitä kannata ostaa, joskin niitäkin olen nähnyt markkinoitavan). Mitä ilmeisimminkin tämä on suht. uutta lääkkeiden kuljetuksen alalla, mutta vaikuttaa hyvin lupaavalta. Olipa mukava löytää jotain näin mielenkiintoista (vanhahko review aiheesta: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3061229/)
Jaksan silti olla skeptinen sen suhteen kuinka paljon kosmeettiset aineet vaikuttavat syvällä ihossa. Sen lisäksi, että vaikuttava aine läpäisee ihon, pitää tietenkin ottaa huomioon onko se iholle päästessään enää stabili. Ja stabiiliuden varmistaminen riippuu valmistajan tarkkuudesta.. Silti on jännä ajatus, että osa kosmetiikkatuotteistani saattaakin olla tehokkaampia kuin entuudestaan kuvittelin. 🙂
Minäkin jaksan olla skeptinen, sillä vaikka ne teoriassa voisivat vaikuttaa on labrakokeista aina piiiitkä matka suurilla ihmisryhmillä oikeasti vaikuttamiseen. Mutta tämä vaikuttamisen mahdollisuus on olemassa noin teoriassa. 🙂
Hauskaa kuitenkin, että moni selektiivinen brändi koulutuksissa promoaa tuotteitaan lauseilla "vaikuttaa hypodermiksessä asti". Ja kouluttajat painottavat, että näin pitäisi tulla myös asiakkaalle tuotetta mainostamaan. Eli mennäänkö tässä silloin laittomuuksiin koulutuksissa/asiakaspalvelussa?
Niin no kosmetiikkatuote on lain mukaan tuote, joka vaikuttaa ihon pinnalla eli epidermiksessä, eli… 🙂
Ehkä sarjan kiinnostavin postaus! Mä olin aikuisiällä uutta ammattia opiskellessa vähän samanlainen kärppä – varainkin rakennusopin kirja sai mut hämmennyksiin sivulauseessa mainittujen, tiettyjen nykyisin laajalti seinärakenteissa käytettyjen materiaalien teknistä käyttöikää koskevien tietojensa kanssa. (Huh, sainpa oudon lauseen aikaiseksi!)
Uuden oppiminen on kyllä mielenkiintoista ja silmiä avaavaakin usein! 🙂