Sain olla lähes kaksi viikkoa Ruotsissa uudessa asunnossamme ja se tuntui ihanalta. Sain rentoutua, nauttia ja olla vaan.
Se, ettei asunnolla ollut vielä oikeastaan mitään ja että muuttorumba oli kesken ei haitannut yhtään. Minulla oli silti rentoutunut ja levollinen olo.
Suomeen palaaminen jännitti hieman. Eniten ehkä siksi, että tiesin täällä olevan vastassa kasapäin tehtävää koko talven ja keväänkin ajan.
Vaikka nautinkin tekemättömyydestä olen silti jostain syystä nykyään sitä tyyppiä, joka halii itselleen jatkuvaa puuhaa ajatellen, että kaikkeen kyllä riittää varmasti aikaa.
Olin jaksanut ahkeroida Lontoossa hullun lailla tietäessäni, että kevätlukukaudella homma helpottaisi. Suoritin syksyllä muutamia muilla ryhmäläisilläni keväällä vuorossa olevia kursseja, joten koko kevään koulupäivien saldo näytti pariakymmentä ylimääräisen kurssinkin kanssa. Syksyllä rästiin jääneitä kursseja voisin suorittaa kevään kuluessa tenttien, joten haaveilin pitkistä ajanjaksoista Tukholmassa ja kiireettömästä elämästä. Homma kuulosti täydelliseltä.
Joulukuussa silmiini osui kuitenkin ilmoitus, joka pisti pasmani sekaisin täysin. Erään naistenlehden toimitus haki kauneusharjoittelijaa tammikuusta alkaen. Työharjoittelulleni lukujärjestyksessä varattu jakso olisi vasta syksyllä ja olin muutenkin suunnitellut ihan muuta, mutta nyt edessäni oli tilaisuus, johon en voisi olla tarttumatta. Yksi suurimmista toiveistani estenomiksi opiskelemaan lähtiessäni oli nimittäin ollut tilaisuus päästä työharjoitteluun naistenlehteen ja nyt se tilaisuus oli edessäni ja huusi nimeäni. En voisi jättää tarttumatta siihen ajatellen, että kyllähän noita tilaisuuksia tulee. Ei nimittäin todellakaan välttämättä tulisi!
Minulla kävi tuuri ja sain paikan. Jännitin hieman, kuinka toimituksessa suhtauduttaisiin siihen, etten voisi varsinkaan ensimmäisen kuukauden aikana olla paikalla päivittäin kouluni vuoksi, mutta se ei ollut ongelma.
Koulun alkaessa selvisi, että keväällä tiedossa olevat kurssini auttavat minua suuresti lähitulevaisuuden suunnitelmieni toteuttamisen kannalta, voisin aloittaa opinnäytetyöni tekemisen heti kun haluaisin tietäessäni jo sen aiheenkin ja ilmoille heittämäni ajatus toisen työharjoittelujaksoni suorittamisesta syksyllä Tukholmassa kuulosti sekin kuulemma sopivalta. Yhdessä kaikki tämä tarkoittaisi sitä, että voisin jopa valmistua suunniteltua aiemmin!
Kaikki motivaationi tuntui olevan kadoksissa Tukholmasta lähtiessäni, mutta löytyi heti työharjoittelun ja koulun alettua. Nyt sitten vaan ahkerasti hommia tekemään!
Hienoa, onnea harjoittelupaikasta! Sorrun itsekin haalimaan tehtäviä itselleni ja asettamaan tiukkoja aikatauluja, joista sitten stressaan… vaikka toisaalta on niistä aikatauluista ja dead-linestä hyötyäkin näin opiskellessa. 🙂
Onhan niistä sitten tosiaan lopulta hyötyäkin. Ja kiitos! 🙂
Pitää itse ottaa itteä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä… Oon laiskistunut joululoman aikana niin paljon, ettei oo tosikaan. Pitää löytää kesätyöpaikka sekä syksylle työharjoittelupaikka. Miten mulla ei tunnu riittävän aika koulun ja nukkumisen ohella mihinkään muuhun…?
Minustakin tuntui pari päivää ihan siltä ja jos en olisi kehittänyt itselleni paljon puuhaa niin en varmasti muuta tekisikään! 😉
Kuulostaa upealta, onnea 🙂
Kiitos! 🙂
Upeaa! Olet hienosti osannut hoitaa hommasi ja menet vaan eteenpäin. Onnea!
Kiitos! 🙂
Pitäis varmaan ottaa vähän mallia susta koulun suhteen 😀 En oo nostamassa sormeakaan sen suhteen että valmistuisin aikaisemmin vaikka vielä 1.vuoden aikana se oli mun suunnitelma 😀 Onnea harjoittelupaikasta 🙂
Kiitos! Ja kyllä se siitä kun keksii sen oman motivaattorinsa. Minulla se taitaa olla halu lopettaa reissaaminen kahden maan välillä mahdollisimman pian. 😉
Olet sinä kyllä aika pakkaus 😉 Tämä vanha ei pysyisi tuossa vauhdissa mukana. Todella hienoa, että sinulla on yritystä elämässäsi ja pusket haluamaasi vaikka läpi harmaan kiven. Olethan sinä muutenkin tainnut syntyä onnellisten tähtien alla.Onnea kaikkeen uuteen.
Terkuin Rouva53
Voi kiitos! <3 Viimeaikoina on kyllä tuntunut, että onnella tosiaan on siunattu. 🙂
Hei Virve, minulla olisi postaustoive aknesta, sen hoidosta ja kuinka saada haivytettya vanhat aknearvet. Veikkaan, etta moni muu olisi myos kiinnostunut 🙂 Toki kaikilla on eri ihotyypit eika tuote x tai y toimi jokaisella, mutta olisi silti kiinnostavaa kuulla kuinka sina olet saanut ihosi noin hyvaan kuntoon.
Kiitos toiveesta, laitan sen mietintään! Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka olenkin parit aknekuurit syönyt ja iho on ollut ikävässäkin kunnossa niin minulla ei ole ollut mitään salaisia aseita. Kun on ottanut lääkkeet käyttöön eikä ole antanut tilanteen pahentua ei iholle ole jäänyt pysyviä arpia.
Jätän kuitenkin mietintään postauksen, ehkäpä jotain vinkkejä voisi kuitenkin olla! 🙂
Onnea työharjoittelupaikan johdosta! Ja voimia opinnäytetyöhön kun sen saat alulle, sitten vasta stressaakin! 😀
Haha, täytynee aloittaa ajoissa ja yrittää ottaa rennosti. Toisaalta olen nyt huomannut Suomessa taas ollessani, että täällä osaan ottaa koulun paljon rennommin kuin Lontoossa eikä eka tenttikään stressannut oikeastaan ja oli sellainen fiilis, että aivan sama mitä sieltä tulee. 🙂
Naistenlehtien jutut kyllä parantuisivat, jos olisit kirjoittamassa. 🙂
hienoa! olet kyllä inspiroiva esimerkki siitä, että omalla ahkeruudella voi saavuttaa vaikka mitä, ja että kadotetun motivaationkin voi löytää yllättävistä paikoista ja aivan sattumalta… mahtavaa kevättä! toivottavasti kertoilet näistä muista elämänkuulumisista kevään kuluessa kosmettiikkapostausten ohella! 🙂
-klaus-murmel