Kerroin kesän korvilla, että olimme matkustaneet kevääksi Espanjaan ja laittaneet asuntomme myyntiin. Vaikka asuntomarkkinat ovatkin olleet viimeaikoina hiljaiset, kävi meillä melko nopeasti hyvä tuuri ja löysimme kesällä Ruotsissa sijaitsevalle pikkutalollemme uuden omistajan.
Asuntokaupat ajoitettiin syyskuulle ja ensiviikolla talomme ovi sulkeutuu takanamme viimeisen kerran, kun asunnon uudet omistajat pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa ja meidän lähtiessämme kohti uusia seikkailuja – kirjaimellisesti!
Asuimme pikkutalossamme reilut kaksi vuotta (josta toki matkustelin suurimman osan ajasta) ja oli ihanaa saada kokea, miltä tiny house -elämä tuntuu. Olen nauttinut pienessä talossa asumisesta ja talon kaksikerroksinen pohjaratkaisu on ollut meille täydellinen valinta – en olisi voinut kuvitellakaan muuttavani pikkutaloon, jonka yläkerrassa ei voi seistä suorassa.
Jo pikkutaloon muuttaessa tiesimme kuitenkin, ettemme olleet hankkimassa mitään loppuelämän kotia, vaan halusimme vain saada yhden elämänkokemuksen lisää. Päätös pikkutaloon muutosta syntyi niihin aikoihin, kun korona oli jyllännyt jo vuoden eikä vapaa matkustelu ollut mahdollista, joten siinä elämäntilanteessa se tuntui hyvältä kokeilulta.
Olin ennen pikkutaloon muuttoa ajatellut, että olisi ihanaa muuttaa hieman syrjäisemmälle alueelle ja saada oma piha, jolla voisin kasvatella kaikenlaista.
Vaikka olenkin nauttinut näistä reilusta kahdesta vuodesta olen kuitenkin niiden ja erityisesti matkustelun myötä oppinut, että viihdyn paljon paremmin kaupungissa eivätkä puutarhahommat ole ollenkaan minun juttuni. Näiden vuosien jälkeen ainoa, mitä olen saanut pihallamme kasvamaan on rikkaruoho.
Lopetin päivätyöt syksyllä 2019 siirtyen yrittäjäksi ja meillä oli puolisoni kanssa tarkoituksena hänen silloisen projektinsa loputtua laittaa silloinen asuntomme vuokralle ja lähteä reput selässä kiertelemään Aasiaa, mutta juuri kun lähtöpäivämme sitten oli keväällä 2020 koittamassa, menivätkin useimpien maiden rajat kiinni ja korona laittoi suunnitelmallemme stopin.
Seuraavat reilut puolitoista vuotta kärvistelin Ruotsissa, kokeilin parin kuukauden ajan uusia päivätöitäkin ja asuinpa välillä jopa myös Suomessa opiskelujen vuoksi, mutta kun matkustelu taas oli mahdollista, pakkasin reppuni ja lähdin loppuvuodesta 2021 Espanjaan.
Viimeiset vajaat kaksi vuotta olen ollut suureksi osaksi matkalla. Ensin puoli vuotta Espanjassa, vähän sen jälkeen parin kuukauden vaelluksella Espanjassa ja Portugalissa, tämän vuoden alkupuolella pari kuukautta Albaniassa ja sitten taas parisen kuukautta Espanjassa.
Kokoajan on ollut hyvin selvää, että kaipuu pois Ruotsista on kova ja lopulta tosiaan päädyimme puolisoni kanssa siihen, että myymme Ruotsin talomme ja lähdemme elämään maailmalle. Ruotsissa omistusasuntoja ei saa vapaasti vuokrata, joten tuntui helpoimmalta ratkaisulta vain luopua koko talosta.
Ruotsissa on ollut hyvä olla, mutta ei ole mitään, mikä pidättelisi täällä enkä ole koskaan varsinaisesti tuntenut Ruotsia kodikseni.
Emme kuitenkaan halunneet vain pakata tavaroitamme varastoon odottamaan paluutamme, vaan päätimme luopua lähes kaikesta. Puoliso tosin jätti instrumenttinsa ystävälleen talteen ja meillä molemmilla on Suomessa yksi repullinen tavaroita, jotka halusimme tai jotka oli jopa pakko säästää.
Repuissa on etupäässä vanhaa kirjanpitoa (jota ei Ruotsissa voi vain muuttaa digimuotoon ja joka on säästettävä seitsemän vuoden ajan alkuperäisessä muodossaan), tärkeitä papereita kuten koulu- ja työtodistuksia sekä sitten muutamia sellaisia asioita, joita voisimme tarvita, jos vielä lähdemme uudelle vaellukselle, mutta jota emme nyt tarvitse (luokkaa otsalamppu, lakanapussi jne.).
Vanhat 30 ja 40 litran vaellusreppumme olivat mitoiltaan kompaktit, mutta kuitenkin sen verran isot, ettei niiden kanssa ollut kätevää matkustaa haluamallamme tavalla, joten hankimme pienemmät ja diskreetimmän näköiset reissureput, jotka mahtuvat lentokoneen käsimatkatavarana edessä olevan istuimen alle ilman lisämaksuja ja sopivat kaupungilla kulkiessa mahdollisimman vähän huomiota herättäviksi city-repuiksi.
Käytännössä tämä on siis tarkoittanut, että kun ensiviikolla luovumme omasta asunnostamme, en omista enää muuta kuin ne toisessa repussani Suomessa olevat tavarat sekä maailmalla selkärepussa mukana kulkevat jutut.
Olen kulkenut viimeiset reilut viisi vuotta tietoisesti kohti tällaista elämää ja sekä karsinut jatkuvasti tavaroita että ennen kaikkea vain ollut ostamatta mitään ylimääräistä. Seurauksena on ollut, että siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen, jossa kaikki mukana kulkeva omaisuus mahtuu lentoreppuun on ollut varsin luontevaa ja tuntuu todella hyvältä.
Juuri tätä olen halunnut ja tämä on ollut se minun unelmani. Joskus ennen unelmista kysyttäessä osasin listata joukon asioita, jotka olisin halunnut omistaa, nyt taas unelmani on, että en omista juurikaan mitään ja voin nauttia sen tuomasta vapaudesta.
Lue myös: Minimalistin lifestyle-idoli: Nuuskamuikkunen
Vaikka lähdemme reput selässä matkustamaan, ei meillä kuitenkaan ole tarkoituksena varsinaisesti matkustella, vaan viettää aavistuksen pidempiä ajanjaksoja eri paikoissa ja tutustua niihin sen myötä hieman paremmin.
Emme siis varsinaisesti muuta asumaan mihinkään, vaan elämme vain tavallisesti 1–3 kuukauden ajanjaksoja eri paikoissa.
Olen diginimadi, yritykseni ja sijoitukseni ovat Ruotsissa ja maksan edelleen veroni Ruotsiin. Maailmalla ollessa vastaan terveydenhuollostani itse ja ”kodittomille” diginomadeille tarkoitettu vakuutus huolehtii mahdollisista akuuteista sairastumiseen liittyvistä kuluista.
Me siis vain lähdemme elämään omaa elämäämme määrittelemättömäksi ajaksi erilaisiin paikkoihin ja jos jossakin joskus alkaa tuntua kodilta ja elämän voi järjestää sinne, voimme siirtyä sinne kirjoille. Käytännössä olemme kuitenkin varmistelleet, että esimerkiksi maksukorttimme ovat voimassa vähintään seuraavat kolme vuotta ja että arkemme maailmalla sujuu sen myötä.
Mietimme pitkään, mihin päin maailmaa ensin ylipäätään lähtisimme, sillä vaikka tykkäämme molemmat älyttömän paljon Espanjasta ja voisimme mielellämme muuttaa sinne, emme kuitenkaan olleet vielä halukkaita parkkeeraamaan itseämme pysyvämmin yhteen paikkaan.
Maantieteellistä sijaintiaan voi tietysti muuttaa varsin helpostikin, mutta emme halua kuitenkaan ihan huvikseen lennellä ristiin rastiin, vaan päätimme aloittaa yhdeltä alueelta ja mahdollisesti sitten tulevaisuudessa siirtyä toiselle sitä tarpeeksi koluttuamme.
Harkitsimme erityisesti Balkanin alueen, Latinalaisen Amerikan ja Aasian välillä. Valinta tuntui vaikealta, sillä kaikki alueet kiinnostavat ja jokaisella alueella on puolensa, mutta mutta lopulta Aasia vei kuitenkin tältä erää voiton.
Jotenkin sinne on vain ollut ikävä, minkä lisäksi siellä on runsaasti sellaisia paikkoja, joihin haluan tutustua paremmin tai joissa en ole koskaan edes käynyt. Kai sekin on kaihertanut mieltä, että se alkuperäinen sinne suunniteltu reppureissu jäi koronan myötä tekemättä.
Asustelemme yleensä Airbnb:n kautta varatuissa majoituksissa, sillä ne ovat paitsi kätevä mutta yleensä myös edullisin majoitusvaihtoehto – monista asunnoista saa nimittäin jopa 60% alennuksen, kun asunnon varaa vähintään kuukaudeksi.
Voisin hyvin myös kokeilla muitakin majoitusmuotoja kuten erilaisia hostelleja ja jaettuja asuntoja.
Ihan ensimmäisenä päätimme lähteä Kuala Lumpuriin, jossa vietämme kolme kuukautta. Olemme käyneet siellä kerran aiemminkin viitisen vuotta sitten, mutta vietimme siellä silloin vain viikon, joten meistä jäi tuntumaan, ettemme ihan oikeasti ehtineet kunnolla tehdä tuttavuutta kaupungin kanssa. Nyt siihen on sitten aikaa.
Päätimme myös valita hieman erilaisen majoituksen, eli majoitumme isossa, erityisesti diginomadeille suunnatussa hotellinakin toimivassa asuinkompleksissa, jossa meillä on oma makuuhuone kylpyhuoneella, mutta jossa jaamme yhteiset tilat muiden ihmisten kanssa.
Rakennukseen mahtuu satoja majoittujia (ja sitä käytetään myös erityisesti vanhempien ihmisten kuntoutuksessa) ja siellä on runsaasti yhteisiä tiloja uima-altaista kuntosaliin, peli- ja karaokehuoneisiin, keittiöön ja moniin muihin ajanviettohuoneisiin, joten odotan innolla muiden diginomadien ja miksei myös muidenkin ihmisten kohtaamista.
Lue myös: Huivilla vai ilman? Ajatuksia Kuala Lumpurin kosmetiikkamainonnasta
Tällä viikolla jakelemme nyt kuitenkin vielä pois viimeisiä tavaroitamme ja ensiviikolla otamme tosiaan suunnan kohti Malesiaa ja Kuala Lumpuria.
Odotan tulevaa innolla, mutta en silti voi sanoa, että jännittäisin.
Voi toki olla, että se johtuu siitä, etten ehkä ole kunnolla tajunnut, että nyt vihdoin ihan oikeasti teemme tämän ja lähden elämään maailmalle mukanani pelkät käsimatkatavarat ja ilman, että missään on odottamassa paluuta kotia tai varastollista säilöön laitettuja tavaroita.
Haluan kuitenkin ajatella, että minua ei jännitä siksi, että jotenkin vain tunnen niin vahvasti, että tämä on oikea päätös ja juuri sitä, mitä olen niin pitkään halunnut. En tiedä tarkasti miksi, mutta intuition ääni tuntuu vain kuiskaavan niin vahvana, että olen matkalla oikeaan suuntaan vaikka en edes tiedä, mikä pidemmän matkan määränpääni voisi olla.
En ole tavaroita karsiessa kokenut mitään ahdistusta tavaroista luopumisesta tai tuskaillut sitä, ettei jotain mahtuisi mukaan. Koen, että kaikki mitä haluankin ottaa mukaan ja mitä tarvitsen mahtuu mukaan.
Vuosi sitten tekemämme parin kuukauden Santiago de Compostelan vaellus osoitti ihan viimeistään sen, että rakastan yksinkertaista elämää, jossa kaikki tarvittava mahtuu selkäreppuun ja olinhan sitä ennen muutenkin päätynyt elämään Espanjassa puoli vuotta mukanani vain repullinen tavaraa.
Tänä vuonna olemme matkustelleet samoilla, nyt mukaamme lähtevillä repuilla ensin 10 viikkoa Albaniassa ja sitten vajaat pari kuukautta Espanjassa, joten tiedän, että kalustetuissa asunnoissa majoittuessa en tarvitse elämääni muita tavaroita.
Olen rakastanut sen tuomaa vapauden tunnetta ja uskon, että nyt tuo tunne tuntuu entistä vahvempana kun tiedän, ettei missään ole enää mitään minua odottamassa sen myötä, kun omistusasuntokin on myyty.
Ei odottavia velvollisuuksia, ei jatkuvasti nousevia asuntolainan korkoja, yhtiövastikkeita ja heitteleviä sähkön hintoja.
On vain repullinen tavaraa ja meille auki oleva maailma ja aion nauttia siitä täysillä – vihdoin!
Lue myös: Mitä minimalisti tarvitsee?
