Vietin vuosi sitten talvella ja keväällä puoli vuotta Espanjan Torreviejassa ja rakastuin paikkaan totaalisesti.
Olin puoli vuotta ennen Torreviejaan lähtöä kokenut pahan uupumusromahduksen ja lähdin matkaan edelleen puolikäynnillä.
Reissun aikana energiatasoni alkoivat kuitenkin nousta ja pikkuhiljaa aloin tuntea olevani energisempi kuin aikoihin.
Suunnittelimme alunperin puolisoni kanssa yhdessä kolmen viikon reissua, joka sitten venyi omalta osaltani kuuteen viikkoon.
Sen jälkeen pidensin matkaani vielä parilla kuukaudella enkä vielä sittenkään halunnut palata takaisin Ruotsiin, vaan viivyin Torreviejassa vielä pari kuukautta lisää.
Lopulta matkani venyi siis puolen vuoden reissuksi.
Lue myös: 7 syytä, joiden vuoksi viihdyn Torreviejassa
Minulle Torreviejasta tuli tuon matkan aikana paikka, jossa tunsin olevani kotona.
Nautin siitä, millaisen arjen sain siellä itselleni luotua, millainen tunnelma kaupungissa oli sekä ylipäätään vain sain itselleni valtavasti virtaa siellä olosta.
Kun sitten palasin kesällä pariksi kuukaudeksi Ruotsiin ja yritin nauttia aivan vastaavista aktiviteeteista kuin Torreviejassakin, en vain saanut sitä samaa fiilistä.
Kävin kahvilla uusien ihmisten kanssa, lähdin erilaisiin tapaamisiin, löysin harrastusryhmiä, pidin hauskaa pubivisassa ja löysin ruotsin kielikahvilan.
Kaikki se oli mukavaa, mutta toisin kuin Torreviejassa, nyt nämä aktiviteetit söivät Ruotsissa energiaani eivätkä suinkaan lisänneet sitä, kuten ne Torreviejassa olivat tehneet.
Ruotsissa tunsin jälleen palanneeni samaksi vanhaksi introvertiksi, joka tarvitsee omaa aikaa palautuakseen sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Lue myös: Olen introvertti – enkä aio enää hävetä sitä
Vietettyäni pari kuukautta kesäisessä Ruotsissa, lähdimme puolison kanssa elokuussa yhdessä 2,5 kuukauden vaellukselle Espanjaan ja Portugaliin, ja Espanjaan päästessä tunsin, kuinka energiani alkoivat jälleen palata.
Espanjassa vain tuntui jostakin käsittämättömästä syystä siltä, että olin tullut kotiin.
Vaelluksen aikana kuljimme läpi parisen sataa espanjalaista kylää ja kaupunkia ja yritin lyhyillä visiiteillä aistia niiden tunnelmaa miettien, voisiko niistä joku olla sellainen, jossa haluaisin asua.
Löysin monta ihanaa kaupunkia, joissa voisin haluta viettää pidempäänkin aikaa, mutta en silti uskonut, että ne tuntuisivat samalta kuin Torrevieja, jonka taika on nimenomaan siinä, millainen yhdistelmä kaupunki on paikallisia ja muualta tulevia sekä erityisesti lomailevia ihmisiä.
Lue myös: Santiago de Compostelan reitti – mistä tietää minne mennä ja missä yöpyä?
Portugalinkin läpi oli mukavaa kulkea, mutta se ei vain tuntunut samalta kuin Espanja.
Siellä oli kaunista, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kaikki oli oikein hyvin, mutta kaikki tuntui hieman vaisummalta kuin Espanjassa.
Kun sitten jälleen parin kuukauden Ruotsissa kääntymisen jälkeen lähdimme Albaniaan, koin siellä samaa tunnetta kuin Portugalissa.
Kaikki oli mukavaa, ihmiset ihania ja siellä viihtyi, mutta ei se tuntunut samalta kuin Espanja ja erityisesti Torrevieja.
Lue myös: Talvipako Albanian Durrësiin
Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, olinko luonut päässäni Torreviejasta epätodellisen ihannekuvan ihan vain siksi, että se oli juuri siinä elämänvaiheessa tuntunut niin hyvältä.
Ehkä kävisi kuitenkin niin, että jos matkustaisin sinne uudelleen, olisin jo täysin eri ihminen kuin vuotta aiemmin olin ollut ja Torreviejan taika olisi sen myötä kadonnut?
Puolisoni rakastui hänkin Espanjaan caminolla ollessamme, joten kun sitten ehdotin hänelle, että voisimme Albaniasta Ruotsiin palattuamme lähteä yhdessä Torreviejaan, innostui hänkin ajatuksesta.
Hän ei ollut ehtinyt viettää Torreviejassa kuin kolme joulukuista viikkoa, joiden aikana hän oli jopa sairaana, joten ajattelin, että olisi ihanaa tehdä paluu Torreviejaan yhdessä ja lähteä selvittämään, olisiko Torrevieja sellainen paikka, jossa ensinnäkin itse edelleen viihtyisin ja jossa toisekseen myös puolisoni viihtyisi.
Teimme siis kokeiluluontoisen paluun Torreviejaan yhdessä puolisoni kanssa selvittääksemme, olisiko kaupungissa potentiaalia ihan pysyvämmäksikin kotikaupungiksemme jossakin vaiheessa.
Lue myös: Talveksi Espanjaan
Suureksi ilokseni olen voinut viime viikkojen aikana todeta, että kaupunki tuntuu juuri niin ihanalta paikalta kuin viimekin vuonna ja että ennen kaikkea se on yhä paikka, jossa tunnen olevani kotona.
Se on se tunne, jonka perässä olen useita vuosia matkustellut ja aina uuteen kohteeseen päästessäni kysynyt itseltäni, voisiko tämä olla se paikka, jossa tunnen olevani kotona.
Vaikka olen viettänyt aikaa monessa ihanassa paikassa, ei mikään niistä ole kuitenkaan tuntunut luissa, ytimissä, sydämessä ja sielussa asti kodilta samalla tavalla kuin Torrevieja.
Saan kaupungista energiaa ja hyvää oloa, minkä lisäksi ylipäätään vain rakastan sitä, tunnelmaa, joka Torreviejassa on.
Lue myös: Asunnon vuokraaminen Torreviejasta – miten ja mihin hintaan?
Olen yrittänyt vuosia saada Ruotsin tuntumaan kodilta ja erityisesti viime kesänä tein kaikkeni, jotta voisin tuntea niin, mutta sitä tunnetta ei vain voi pakottaa.
Sen tunteen puuttuminen ei tarkoita, että Ruotsissa (tai Suomessa) olisi jotain vikaa, vaan ihan vain sitä, ettei sydämeni siellä ollessa pakahdu onnesta samalla tavalla kuin se Torreviejassa ollessa tekee.
Jos on joskus saanut kokea, miltä tuntuu, kun löytää sen oman kaupunkinsa (tai kylänsä) niin tietää, mistä puhun.
Tunsin tämän tunteen aikoinaan Lontoossa asuessani ja sittemmin olen matkustanut ympäriinsä löytääkseni sen uudelleen (enää nykyisin Lontoo ei tarjoa minulle sellaista elämää, jota haluan elää, joten tunne on väistynyt, vaikka Lontoosta edelleen pidänkin).
Epäilinkin jopa pitkään, voisinko edes löytää sitä tunnetta uudelleen ja ennen kuin löysin sen Torreviejasta ajattelin, että ehkä kotini on määrittelemättömästi maailmalla eikä minun kuulukaan pysyä vain yhdessä paikassa.
Lue myös: Kotona maailmalla
Nyt vietämme siis kesään asti aikaa Torreviejassa ja sillä aikaa kodissamme Ruotsissa tapahtuu jännittäviä asioita, jotka saavat vatsanpohjassa aikaan mukavaa kutkutusta.
Annoimme nimittäin kiinteistönvälittäjälle pikkutalomme avaimet ja meidän ollessa reissussa hän on aloittanut talomme myyntiprosessin.
Toiveena on, että olisimme tämän kesän jälkeen kodittomia ja voisimme vihdoin lähteä Ruotsista pysyvämmin – tämä kun on ollut tavoitteena jo useampaan otteeseen, mutta esteenä on ollut milloin koronan aikaansaamaa sulkutilaa, milloin terveydellisiä syitä ja milloin taas työkuvioita, jotka ovat olleet liian houkuttelevia jättää väliin (tämä lähinnä puolison osalta).
Nyt olemme kuitenkin molemmat vihdoin samaan aikaan siinä elämäntilanteessa, jossa olemme halukkaita heittämään heipat Ruotsille ja lähtemään tutkimaan yhdessä, millaista muuta elämää voisimme elää.
Etupäässä meitä kiinnostaa aluksi matkustella hieman siellä täällä, mutta tuntuu hyvältä tietää, että kun siltä tuntuu, on maailmassa ainakin yksi kaupunki, jossa meistä molemmista tuntuu kodilta ja jonne voisimme ajatella juurtuvamme pysyvästi.
Lue myös: Torreviejan nähtävyydet
