Myimme syksyllä Ruotsissa sijainneen pikkutalomme, luovuimme lähes kaikista tavaroistamme ja lähdimme käsimatkatavaroilla maailmalle.
Meitä ei kiinnostanut ajatus reppureissaamisesta siinä mielessä, että siirtyisimme jatkuvasti paikasta toiseen, sillä koimme jatkuvan paikan vaihtamisen ja sen myötä arjen suunnittelun turhan kuluttavaksi.
Olimme kiinnostuneempia pysymään samassa paikassa hieman pidemmän aikaa, tutustumaan siihen lyhyttä pyrähdystä paremmin sekä ihan vain elämään omaa arkeamme maailmalla niin, että ehdimme tehdä omia juttujamme, mutta täydentää niitä sitten uuden ympäristön tuomilla mahdollisuuksilla.
Minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, kauanko haluaisin näin elää, eli suunnitelmanani on elää näin toistaiseksi kunnes tuntuu, että haluan jotain muuta.
Lue myös: Kodittomana maailmalla reppu selässä
Päätimme suunnata ensin kohti Aasiaa ja ensimmäiseksi pysähdyspaikaksemme valikoitui Malesian Kuala Lumpur, joka sallii 90 päivän maassaolon ilman viisumia. Tuntui hyvältä aloittaa uusi elämänvaihe täysin kiireettömästi yhdestä paikasta pitkään nauttien.
Päädyimme buukkaamaan majoituksen yhteensä 85 päiväksi ja siirtymään seuraavaan kohteeseen juuri ennen kuin lentojen hinnat pomppaavat joulun pyhien korkeampiin hintoihin.
Olimme käyneet Kuala Lumpurissa aiemmin vuonna 2018, kun elimme puoli vuotta Bangkokissa, mutta vietimme siellä tuolloin vain viikon.
Olimme silloin myös täysin eri elämäntilanteessa, elimme aivan eri tavalla ja kiinnostuksenkohteemmekin olivat toisenlaiset. Voisi siis sanoa, että olimme tuolloin hyvin eri ihmisiä kuin nyt.
Tuo edellinen lyhyt visiitti Kuala Lumpuriin oli kiinnostava, mutta en voi sanoa, että olisin ihastunut kaupunkiin silloin mitenkään erityisesti. Kaupunki oli kiva kokemus, mutta ei sen enempää.
Olikin mielenkiintoista päästä kokemaan Kuala Lumpur uudelleen erilaisessa elämäntilanteessa ja aivan eri tavalla.
Tällä kertaa voin sanoa ihastuneeni Kuala Lumpuriin todenteolla ja kokeneeni sen aivan toisella tavalla.
Ensimmäisellä käynnillämme olimme täysin turistifiiliksellä, eli majotuimme hyvin lähellä ylellisistä liikkeistään ja ostoskeskuksistaan tunnettua Bukit Bintangin aluetta, kuljimme must see -paikalta toiselle ja elimme muutenkin sellaista ”nautitaan nyt tästä viikon lomasta täällä” -elämää, josta palasimme etätyöläisen arkeen Bangkokiin.
Emme rakentaneet arjen rutiineja, keskittyneet selvittelemään päivittäsen arjen asioita ja noh, elimme kuten turisti täällä nyt yleensä lomallaan elää.
Olemme tottakai olleet täysin turisteja tälläkin visiitillämme, mutta kokemukset, joita olen tältä käynniltä hakenut ovat olleet hyvin erilaisia kuin viimeksi.
Nyt meillä ei ole ollut kiire mihinkään ja olemme ehtineet keskittyä täysin arkisten asioiden tutkimiseen ja kokemiseen. Se on jo pitkään ollut sitä, mistä olen uusissa maissa ollessani eniten nauttinut, joten arki on tuntunut sen myötä hyvältä.
On ollut mukavaa kulkea paikasta toiseen paikallisbusseilla, syödä paikallisten suosimilla lähiöiden food courteilla, night marketeilla ja tienvarsien ruokakojuilla, oppia mistä mitäkin ruokaa kannattaa ostaa, mitä sovelluksia arjessa kannattaa käyttää ja millä kulkuvälineellä pääsee minnekin.
Vaikka Malesiassa puhutaan ja käytetään englantia yleisesti kaikkialla ja lähes kaikki tieto on saatavilla englanniksi, on myös ollut mukavaa opiskella nämä pari kuukautta malesian kieltä – tai tarkemmin sanottuna indonesiaa, sillä se sattui löytymään Duolingosta, jolla olen jo pari vuotta opiskellut kieliä, ja on hyvin samanlainen malesian kielen kanssa.
Kielen opiskelu auttaa aina ymmärtämään sekä ympärillä olevia asioita että myös kulttuuria paremmin.
Kuala Lumpur onkin kaiken tämän myötä näyttäytynyt monella tapaa aivan erilaisena tällä pidemmällä vierailulla.
Tällä kertaa valitsimme majoituksen Cherasin alueelta verrattain kaukana Kuala Lumpurin keskustasta, mutta kuitenkin niin, että keskustaan pääsee halutessaan ihan kätevästi.
Tällä alueella näkyy vähemmän länsimaisia turisteja ja mieleni tekisi sanoa, että ylipäätään vähemmän turisteja, mutta fakta on, että en oikeastaan kykene tunnistamaan, kuka aasialaispiirteinen on turisti ja kuka paikallinen.
Tiedän, että hotellissamme on paljon kiinalaisturisteja, mutta en voi kadulla tunnistaa, kuka kiinaa puhuva on turisti ja kuka paikallinen.
Käyn aina välillä keskustassa, mutta yleistäen voisi sanoa, että tällä suunnalla näkyy enemmän aitoa elämää esimerkiksi Bukit Bintangin pintaliitoon verrattuna ja pidän siitä kovasti.
(Toki olen edelleen ehdottomasti sen ns. aidon elämän sivustakatsoja, joka voi napsia siitä parhaat palat omaan turistikuplaansa.)
Rakastan Kuala Lumpurissa ihan erityisesti sitä, kuinka monikansallinen kaupunki on.
Valtaväestö on malesialaisia muslimeja, mutta kaupungissa on myös merkittävät kiinalais- ja intialaisyhteisöt, jotka kaikki elävät sovussa rinnakkain.
Käytännön tasolla nämä yhteisöt eivät kuulemma usein kuitenkaan suuremmin sekoitu, eli esimerkiksi avioliitot syntyvät tavallisesti oman yhteisön sisällä (muslimi voi naida vain muslimin tai muslimiksi kääntyvän) ja etnisyys voi vaikuttaa asuinpaikan valintaan.
Eri yhteisöt elävät kuitenkin täysin sulassa sovussa keskenään ja sekoittuvat monesti esimerkiksi työpaikoilla. Kun kävelee kaupungilla, on täysin tavallista, että hunnutettu muslimi ja lyhyessä hameessa kulkeva nainen kulkevat yhdessä eikä toisen ”elämäntapa” ole toiselle ongelma.
Näiden kolmen suurimman yhteisön lisäksi Kuala Lumpurissa on valtavasti muita kansallisuuksia, mikä näkyy esimerkiksi ruokakulttuurissa ja yrityksissä.
Rakastan sitä, että täällä on tarjolla kaikkea: voin syödä perinteistä malesialaista ruokaa tai maistella esimerkiksi kiinalaista, japanilaista, thaimaalaista, intialaista, vietnamilaista, eteläkorealaista tai taiwanilaista ruokaa.
Eri ruokakulttuureille on ruokakaupoissa omat hyllyvälinsä, minkä lisäksi ravintoloiden tarjonta on VALTAVA.
Itseasiassa ruoka ylipäätään on mielestäni parhaita asioita Kuala Lumpurissa ja usein tuntuukin, että kuljen täällä vain paikasta toiseen syöden ja erilaisia asioita maistellen.
Asumme co-living-hotellissa, jossa on huikeat yhteistilat ja voimme halutessamme laittaa ruokaa yhteiskeittiössä, mutta koska ruoka on täällä niin hyvää ja sitä on tarjolla niin halvalla mihin aikaan vuorokaudesta tahansa (vaikka kämpille tuotuna), emme ole kertaakaan laittaneet kotona muuta ruokaa kuin aamupuuroa.
Muuten syömme aina ulkona tai otamme take away -ruokaa kämpille (tai ostamme ruokakaupasta muuta valmista syötävää kuten erilaisia eksoottisia hedelmiä).
Mistä pidän aivan erityisesti Kuala Lumpurin monikultuurisessa ilmapiirissä on nimenomaan suvaitsevaisuus. Valtaosa väestöstä on muslimeja, mikä tarkoittaa käytännössä, että suurin osa naisista peittää huivilla hiuksensa, kaulansa ja rinnustansa, minkä lisäksi naiset käyttävät pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että myös muiden odotettaisiin toimivan samalla tavalla, mikä on todella virkistävää.
Olin varautunut kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa kunnioituksesta valtaväestön kulttuuria kohtaan, mutta sain hyvin nopeasti huomata paikallisia ei-muslimeja tarkkaillessani, että he pukeutuvat aivan kuten itse haluavat eikä kukaan paheksu sitä (ainakaan julkisesti).
Jos siis et ole muslimi, saat pukeutua Kuala Lumpurissa aivan kuten haluat. Paikalliset ei-muslimit kulkevat huoletta minihameissa, mikroshortseissa, t-paidoissa ja topeissa eikä kukaan ajattele asiaa sen enempää.
Ainoa asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota pukeutumiseen liittyen on sama, joka nousee esiin useimmissa Aasian maissa: jalkoja on hyväksyttävää näyttää vaikka kuinka paljon, mutta rintavaon esittely koetaan usein mauttomana eikä sitä sen vuoksi liiemmin näy täälläkään oikein muilla kuin (yleensä länsimaisilla) turisteilla.
Lue myös: Kosmetiikkaostoksilla Malesian Kuala Lumpurissa
Koska rakastan tutkia kaupunkia, on minulle erityisen tärkeää, että koen oloni turvalliseksi myös yksin kävellessä ja mielellään mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Lyhyellä lomalla voi olla okei olla ympäristössä, jossa täytyy olla enemmän tarkkaavainen, mutta tavallisen arjen pitkäjaksoinen viettäminen kokoajan varuillaan ollen tuntuisi minusta raskaalta.
Olen kuitenkin kokenut Kuala Lumpurin erittäin turvalliseksi kaupungiksi kulkea yksin naisena.
Yleisesti kaupungilla ei tarvitse pelätä omaisuutensa puolesta sen enempää kuin vaikka Helsingissä. Puhelimen voi kaivaa esiin huoletta aivan missä tahansa pelkäämättä, että joku haluaa ryöstää sen eikä ikinä tarvitse miettiä, voiko jollekin kadulle mennä tai pitäisikö illan hämärtyessä kääntyä kotiin.
Täällä on ollut turvallista kulkea pimeällä millä tahansa kaduilla eikä minulla ole yksin myöhään iltaisin pimeällä täällä kaupungin reunoilla kulkiessa tai lähiöiden läpi bussilla matkustaessa ollut koskaan turvaton olo pienintäkään hetkeä.
Paikalliset ovat myös todella ystävällisiä, auttavaisia ja mukavia.
Lue myös: Huivilla vai ilman? Ajatuksia Kuala Lumpurin kosmetiikkamainonnasta
Kun olin Kuala Lumpurissa edellisen kerran vuonna 2018 ja kävelin muutamia kertoja illalla yksin kauppakeskuksista hotellille, koin pari epämukavalta tuntunutta tilannetta, joissa tuntematon nuori mies lähentyi ja tuli juttelemaan ja halusi tutustua.
Nämä tilanteet eivät olleet mitään uhkaavia, mutta ne tuntuivat todella epäluonnollisilta ja henkilöt olivat mielestäni hieman turhan päällekäyviä tutustumisyrityksissään, joten tilanteet jäivät mieleeni ja mietin ennen tänne paluuta, tulisinko kokemaan sellaisia tilanteita täällä pitkään ollessa useinkin.
Mainitsin näistä Instagramissa ennen matkaa ja useampi nainen kertoi minulle, että Kuala Lumpur on ollut ainoa paikka Aasiassa, jossa he ovat kokeneet vastaavaa ahdistelua tai ihan jopa fyysistä seksuaalista häirintää.
Jännitinkin siis hieman, millaista Kuala Lumpurissa yksin naisena kulkeminen arjessa olisi, sillä olisi raskasta, jos sitä pitäisi miettiä.
Ilokseni sain kuitenkin todeta, että Kuala Lumpurin ilmapiiri asian suhteen tuntui nyt täysin erilaiselta. Seksuaalinen häirintä on ilmeisesti ollut viime vuosina täällä tapetilla ollut asia ja siihen on puututtu radikaalisti.
Seksuaalisesta häirinnästä on tullut rangaistava teko ja jopa vääränlaisten katseiden luominen voidaan tilanteesta riippuen tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi, mikä varmasti vaikuttaa ihmisten käytökseen.
Olen kuullut juna-asemilla toistuvia kuulutuksia siitä, kuinka matkustajia kehotetaan ottamaan yhteyttä asemahenkilökuntaan, jos he kokevat seksuaalista häirintää.
Metroihin ja juniin on myös vastikään otettu käyttöön erillisiä vaunuja, jotka on tarkoitettu vain naismatkustajille ja asemilla näiden vaunujen edessä oleva odotustila on merkitty vain naisten käyttöön.
(Eräässä keskustan alueella liikennöivässä Go KL -paikallisbussissa vastaan tuli jopa vuoro, joka salli vain naisten tulla kyytiin!)
Naiset saavat edelleen toki käyttää aivan mitä vaunuja tahansa, eli naisia ja miehiä ei pyritä erottelemaan, mutta näiden tilojen tarkoituksena on ollut luoda ympäristö, jossa naisten on turvallista matkustaa (mikä on tietysti hieno asia, mutta samalla on toki surullista, että tällaiselle on ollut tarve).
Ongelma oli siis selkeästi tiedostettu ja siihen näytetään puuttuneen hyvin onnistuneesti.
Yksi asia, joka myös hieman jännitti etukäteen oli Kuala Lumpuriin matkustaminen sadekaudella. Emme olleet varmoja tarkoittaisiko se, että sadetta tulisi jatkuvasti, joten valitsimme majoituksemme tämän worst case scenarion mukaan.
Majoitumme Kaakkois-Aasian suurimmassa co-living-hotellissa, jossa on valtavat yhteistilat ja tarjolla paljon aktiviteetteja (hello, yksityiset karaokehuoneet sekä yhteisölliset kokkaustunnit ja joogatunnit!), joten ei haittaisi, vaikka emme liiemmin voisi sateen takia poistua hotellilta.
Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä vaikka etukäteen ei kannatakaan suunnitella mitään ja kaikkeen kannattaa ottaa säävaraus, ei sadekausi ole tarkoittanut, että kokoajan sataisi. Sadetta tulee joka päivä, mutta yleensä lyhyinä kuuroina tai vain parin tunnin ajan.
Sää on pääosin pilvistä, mutta lämpötila on kolmenkymmenen asteen paikkeilla ja ilma on hiostavan kuuma. Lämpömittari voi näyttää 32 astetta, mutta säätiedot kertovat sen tuntuvan 38 asteelta.
Jos siis sää on hyvä, ei se todellakaan tarkoita, että ulos haluaisi automaattisesti mennä, sillä jo kymmenessä minuutissa päällä on varsin kova kokovartalohiki.
Toisaalta sadekuurotkaan eivät ole lämpötilan myötä mikään ongelma, sillä jalkaan voi aina vetää shortsit tai hameen ja läpsykkäät sekä sateenvarjon voi avata, minkä myötä vesi ei haittaa ellei sitä sitten tule hetkellisesti aivan solkenaan.
Koska ihmiset tarvitsevat Kuala Lumpurissa yleensä aina suojaa joko auringolta tai sateelta, on varsinkin keskikaupunki rakennettu niin, että paikasta toiseen voi siirtyä suojassa sääolosuhteilta.
Rakennusten välillä on katoksia, siltoja ja tunneleita, joten ”ulos” voi lähteä oikeastaan aina säästä riippumatta.
Kaiken kaikkiaan olemme siis viihtyneet Kuala Lumpurissa todella hyvin ja nauttineet valitsemastamme majapaikasta kovasti.
Toivoimme etukäteen, että Kuala Lumpur tuntuisi hyvältä, sillä halusimme löytää Kaakkois-Aasiasta hyvän home basen, jonne voisi aina palata helposti ja Kuala Lumpur täytti paperilla sellaisen kriteerit loistavasti erityisesti hyvien reittiyhteyksien ja 90 päivän viisumivapaan maassaolon vuoksi.
Jatkamme vajaan kolmen viikon kuluttua matkaamme Malesiasta Thaimaahan, mutta tulemme ehdottomasti palaamaan Kuala Lumpuriin!